Kasvihuoneilmiötä kuvaamaan on nykyään yleistynyt termi ilmastonmuutos. Sillä tarkoitetaan ihmisen ns. kasvihuonehiukkasilla aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä, mikä erottuu maapallon luontaisista ilmasto-olojen vaihteluista ollen nopeampaa, ja johtuen ihmisen toiminnasta. Kasvihuonekaasut ja -hiukkaset ovat yhdisteitä, jotka varaavat itseensä auringon lämpösäteilyä. Auringon säteilyn aallonpituus levenee sen heijastuessa kuperasta maanpinnasta takaisin avaruutta kohti, ja tätä laventunutta lämpösäteilyä kasvihuonehiukkaset erityisen voimakkaasti imevät itseensä. Auringosta maapallolle tuleva lämpösäteily on voimakkuudeltaan melko vakiota, ja osa siitä heijastuu avaruuteen, eikä lämmitä maapalloa. Mitä enemmän ilmakehässä on kasvihuonehiukkasia, sitä enemmän auringon lämpösäteilyä varastoituu niihin, ja näin koko ilmakehän keskilämpötila myös kohoaa. Samaan tapaan lämpö kohoaa myös lasiseinäisessä kasvihuoneessa. Kaikkein kuuminta tulee kasvihuoneeseen, jonka kaikki luukut on suljettu - vastaavasti kuuminta tulee myös mille tahansa planeetalle, jonka kaasukehässä on paljon hiilidioksidia. Vesihöyry on yksi voimakkaimmin ilmakehää lämmittävistä kasvihuonekaasuista hiilidioksidin ohella. Maantieteessä puhutaan nykyään antroposeenista, aikakaudesta, jona ihmisen toiminta vaikuttaa maapallon biodiversiteettiin ja ilmastoon voimakkaasti. Monien maantieteilijöiden mukaan elämme jo tällä hetkellä antroposeenia. Ilmastonmuutos ei ole pelkkä teoria, vaan sillä on takanaan vahva tieteellinen konsensus: jopa 97% ilmastotieteilijöistä pitää ihmisen toiminnasta johtuvaa ilmastonmuutosta varmana. Maapallon keskilämpötila on myös mittauksilla todistetusti kohonnut jo vähintään 0,85 astetta vuoden 1880 jälkeen. Tieteellisille teorioille on suotavaakin löytyä kyseenalaistajia, mutta on harvinaista, että tiedeyhteisössä ollaan tutkijoiden kesken jostain asiasta näin yksimielisiä.
Kaunokirjallisuudessa ilmastonmuutosta on myös käsitelty paljon. Minulla oli tavoitteena kerätä listaus nuorille sopivista romaaneista, jotka enemmän tai vähemmän käsittelevät ilmastonmuutosta. Tällaisia kirjoja löytyy monista eri genreistä: dekkareista, dystopioista, fantasiasta, scifistä, romantiikasta, draamasta... Tässä listauksessa on sellaisia, joiden kuvittelisin sopivan luettavaksi noin 8-luokkalaiselle nuorelle, mutta jotkut kirjat saattavat olla hieman raskaita tai vaikeaselkoisia. Seassa on myös helppolukuisempia kirjoja, joten jokaiselle luulisi löytyvän jotain.
Huom! Spoilausta luvassa.
Huom! Spoilausta luvassa.
1)
Erin Hunter: Matka alkaa (2008, suom. 2013), Etsijät-sarjan #1
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,90
Sivuja 269
Helppolukuinen
Genret: seikkailu, draama, fantasia
Matka alkaa aloittaa Etsijät-sarjan, jossa seikkailevat hahmot ovat karhuja. Erin Hunter -nimimerkillä kirjoittavan kirjailijaryhmän muita kirjasarjoja ovat Soturikissat ja Seikkailijat. Karhut ovat Etsijät-sarjan kirjoissa keskiössä, inhimillisinä toimijoina. Heidän ajatteluaan, tunteitaan ja käytöstään kuvataan kirjoissa hyvin ihmismäisinä. Ympäristö ja karhujen käytös ovat pitkälti biologiankirjojen mukaisia. Teksti on sen verran helppolukuista, että kirjat on sijoitettu useimmissa kirjastoissa lastenosastolle. Matka alkaa -kirjassa seurataan kolmea erillään toisistaan elävää karhulaumaa. Jääkarhuperhe elää Pohjoisnavalla, mustakarhut eläintarhassa vankeudessa ja harmaakarhut Pohjois-Amerikan pohjoisosien metsissä. Karhuilla on nimet, sekä käsitykset perheestään ja menneisyydestään; heillä on myös uskomuksia ja arvoja. Ilmastonmuutos ei suoranaisesti nouse käsitteellistettynä esille kirjassa, mutta luonnon olosuhteiden huonontuminen karhujen näkökulmasta tuodaan esiin useammassa kohtaa. Se näkyy esim. Pohjoisella jäämerellä elävien jääkarhujen elintilan kapenemisena; jäät sulavat ympäriltä, ja hylkeitä on tämän vuoksi vaikeampi pyydystää. Vanhemmat karhut voivottelevat sitä, miten luonnossa on nykyään vaikeampi pärjätä, ja joku haluaisi sen vuoksi jättäytyä mieluummin eläintarhaan. Ravinnosta joudutaan myös käymään kovempaa kamppailua muiden karhujen kesken. Kolmen erillisen karhujoukon tiet risteävät kirjan aikana traagisella ja kauniillakin tavalla. Useampi pentu joutuu erilleen emostaan tai sisaruksistaan, joten draamaa on luvassa. Pennuista useampi joutuu sinnittelemään selviytyäkseen luonnossa omillaan. Karhunpennuista kehittyy kirjan päähahmoja. Kirja on hyvin luonnonläheinen mikä näkyy monellakin tapaa; mm. maisemia ja olosuhteita kuvataan yksityiskohtaisesti. Karhujen saalistusta kuvataan kaunistelemattomasti. Karhujen näkökulmasta ihmiset ovat lättänaamoja, ja ihmisen toiminta toisen lajin silmin näyttäytyy paikoin tragikoomisena. Kirja kääntyy fantasian puolelle aivan loppupuolella, kun paljastuu, että yhdellä karhulla on yliluonnollisia kykyjä. Parasta kirjassa on ehkä se, että kerronta toteutetaan eläimen näkökulmasta onnistuneella ja uskottavalla tavalla.
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,90
Sivuja 269
Helppolukuinen
Genret: seikkailu, draama, fantasia
Matka alkaa aloittaa Etsijät-sarjan, jossa seikkailevat hahmot ovat karhuja. Erin Hunter -nimimerkillä kirjoittavan kirjailijaryhmän muita kirjasarjoja ovat Soturikissat ja Seikkailijat. Karhut ovat Etsijät-sarjan kirjoissa keskiössä, inhimillisinä toimijoina. Heidän ajatteluaan, tunteitaan ja käytöstään kuvataan kirjoissa hyvin ihmismäisinä. Ympäristö ja karhujen käytös ovat pitkälti biologiankirjojen mukaisia. Teksti on sen verran helppolukuista, että kirjat on sijoitettu useimmissa kirjastoissa lastenosastolle. Matka alkaa -kirjassa seurataan kolmea erillään toisistaan elävää karhulaumaa. Jääkarhuperhe elää Pohjoisnavalla, mustakarhut eläintarhassa vankeudessa ja harmaakarhut Pohjois-Amerikan pohjoisosien metsissä. Karhuilla on nimet, sekä käsitykset perheestään ja menneisyydestään; heillä on myös uskomuksia ja arvoja. Ilmastonmuutos ei suoranaisesti nouse käsitteellistettynä esille kirjassa, mutta luonnon olosuhteiden huonontuminen karhujen näkökulmasta tuodaan esiin useammassa kohtaa. Se näkyy esim. Pohjoisella jäämerellä elävien jääkarhujen elintilan kapenemisena; jäät sulavat ympäriltä, ja hylkeitä on tämän vuoksi vaikeampi pyydystää. Vanhemmat karhut voivottelevat sitä, miten luonnossa on nykyään vaikeampi pärjätä, ja joku haluaisi sen vuoksi jättäytyä mieluummin eläintarhaan. Ravinnosta joudutaan myös käymään kovempaa kamppailua muiden karhujen kesken. Kolmen erillisen karhujoukon tiet risteävät kirjan aikana traagisella ja kauniillakin tavalla. Useampi pentu joutuu erilleen emostaan tai sisaruksistaan, joten draamaa on luvassa. Pennuista useampi joutuu sinnittelemään selviytyäkseen luonnossa omillaan. Karhunpennuista kehittyy kirjan päähahmoja. Kirja on hyvin luonnonläheinen mikä näkyy monellakin tapaa; mm. maisemia ja olosuhteita kuvataan yksityiskohtaisesti. Karhujen saalistusta kuvataan kaunistelemattomasti. Karhujen näkökulmasta ihmiset ovat lättänaamoja, ja ihmisen toiminta toisen lajin silmin näyttäytyy paikoin tragikoomisena. Kirja kääntyy fantasian puolelle aivan loppupuolella, kun paljastuu, että yhdellä karhulla on yliluonnollisia kykyjä. Parasta kirjassa on ehkä se, että kerronta toteutetaan eläimen näkökulmasta onnistuneella ja uskottavalla tavalla.
2)
Kat Falls: Veden alla (2010, suom. 2011), jatko-osa on nimeltään Vastavirta
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,90
Sivuja 319
Kohtalaisen helppolukuinen
Genret: Fantasia, scifi, draama, romantiikka
Veden alla aloittaa kahden kirjan fantasia ja scifi -sarjan, joka sijoittuu maailmaan, jossa ilmastonmuutoksen myötä vedenpinnat ovat nousseet kymmeniä metrejä, peittäen alleen melkein kaiken maan. Jatko-osa on nimeltään Vastavirta. Merten pohjalle on onnistuttu perustamaan kokonaisia kaupunkeja. Ihmiset pystyvät elämään vedenalaisessa maailmassa keuhkoihin pumpattavan aineen, liquigenin, ansiosta. Kirjassa on siis myös scifin elementtejä. Toinen osa ihmisistä on jäänyt pinnalle elämään, ja vain osa on laskeutunut syvyyksiin. Pääosissa oleva Ty on 15-vuotias poika, joka on asunut koko elämänsä merten syvyyksissä. Hän tapaa Gemman, veljeään etsivän tytön maan pinnalta, ja kaksi maailmaa kohtaavat merkittävin seurauksin. Kirjan juonen ohessa kulkee myös rakkaustarina. Lisäksi kirjassa on seikkailua ja toimintaa. Vedenalaisessa maailmassa kohdataan niin vampyyritursaita, mustamarliineja kuin lainsuojattomien joukko nimeltä Krottiliiga. Krottiliiga vainoaa myös Tyn kotikontuja. Teksti on kohtalaisen helposti ymmärrettävää, ja kirja onkin selkeästi nuortenkirja. Toimintaa ja tapahtumia on jatkuvalla syötöllä. Kirjan kiehtova maailma tempaisee lukijan mukaansa jo ensimmäisiltä sivuilta lähtien.
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,90
Sivuja 319
Kohtalaisen helppolukuinen
Genret: Fantasia, scifi, draama, romantiikka
Veden alla aloittaa kahden kirjan fantasia ja scifi -sarjan, joka sijoittuu maailmaan, jossa ilmastonmuutoksen myötä vedenpinnat ovat nousseet kymmeniä metrejä, peittäen alleen melkein kaiken maan. Jatko-osa on nimeltään Vastavirta. Merten pohjalle on onnistuttu perustamaan kokonaisia kaupunkeja. Ihmiset pystyvät elämään vedenalaisessa maailmassa keuhkoihin pumpattavan aineen, liquigenin, ansiosta. Kirjassa on siis myös scifin elementtejä. Toinen osa ihmisistä on jäänyt pinnalle elämään, ja vain osa on laskeutunut syvyyksiin. Pääosissa oleva Ty on 15-vuotias poika, joka on asunut koko elämänsä merten syvyyksissä. Hän tapaa Gemman, veljeään etsivän tytön maan pinnalta, ja kaksi maailmaa kohtaavat merkittävin seurauksin. Kirjan juonen ohessa kulkee myös rakkaustarina. Lisäksi kirjassa on seikkailua ja toimintaa. Vedenalaisessa maailmassa kohdataan niin vampyyritursaita, mustamarliineja kuin lainsuojattomien joukko nimeltä Krottiliiga. Krottiliiga vainoaa myös Tyn kotikontuja. Teksti on kohtalaisen helposti ymmärrettävää, ja kirja onkin selkeästi nuortenkirja. Toimintaa ja tapahtumia on jatkuvalla syötöllä. Kirjan kiehtova maailma tempaisee lukijan mukaansa jo ensimmäisiltä sivuilta lähtien.
3)
Annika Luther: Kodittomien kaupunki (2011)
Keskim. arvosana goodreadsissa: 2,46
Sivuja: 237
Kohtalaisen helppolukuinen
Genret: dystopia, scifi, jännitys, draama
Tämän kirjan kerronnan tyylin uskoisin sopivan lukemista aloitteleville yläasteikäisille. Lauseet ovat helppoja, mutta kokonaisjuoni hivenen ajelehtiva. Minäkertojana on 15-vuotias Lilja, joka elää kovia muutoksia kokeneessa tulevaisuuden Suomessa ja maailmassa, vuoden 2050 paikkeilla. Muutokset johtuvat riistäytyneestä ilmastonmuutoksesta, joka on mm. nostattanut merien pintoja 10 metriä. Etelä-Suomi on täynnä kiinalaisia ja intialaisia ilmastopakolaisia, ja Suomen uusi pääkaupunki on muureilla ympäröity Jyväskylä, jossa Liljakin perheineen on perheineen asunut. Suljetusta Jyväskylästä useimmat eivät ole poistuneet elinaikanaan. Harvinaisiksi käyneitä kantasuomalaisia kutsutaan kirjan maailmassa alkuasukkaiksi, ja heitä pidetään muiden näkökulmasta villeinä, joita on syytä pelätä. Jännitysnäytelmä lähtee käyntiin siitä, kun Lilja saa uteliaisuuttaan puolivahingossa selville, ettei hänen perheensä olekaan sellainen kuin hän on kuvitellut - kyse on siitä kuka on hänen todellinen äitinsä. Hän haluaa lähteä selvittämään asiaa Helsinkiin, jota on alettu kutsua pakolaisista koostuvan enemmistön suulla Halsingihiksi. Liljan matka ei tietenkään ole kuin kävelyretkeä puistossa, vaan seikkailullisia haasteita on luvassa. Kirjan teksti on sopivan helppoa, ja toistoa on tarpeeksi, jotta kärryillä on helppoa pysyä. Tunnelma ei ole niin synkkä, kuin ilmastonmuutosta käsittelevästä dystopisesta kirjasta voisi kuvitella. Esim. Halsingihiksi ristityn Helsingin asukkaat sinnittelevät hienosti omine elinkeinoineen ja optimistisine asenteineen, vaikka maailmassa luonnonkatastrofit jylläävätkin ja elämä on täynnä niukkuutta ja selviytymistaistelua. Silloin tällöin iskevät esim. hirmumyrskyt, jotka ovat jo tuhonneet rakennuksia ja kokonaisia asuinalueita rannikolta. Levistä valmistetaan öljyä, jota myydään maailmalle. Keskeisessä osassa kirjassa ovat ihmiset, heidän väliset suhteet ja kohtaamiset; on monenlaista draamaa. Kirjan maailma on maltillisemmasta päästä oleva dystopia moneen muuhun verrattuna. Jotakuinkin tällaista tulevaisuutta nykytietämyksen valossa ennustetaankin tapahtuvaksi, vaikkei ehkä ihan niin pian kuin kirjassa on esitetty.
Annika Luther: Kodittomien kaupunki (2011)
Keskim. arvosana goodreadsissa: 2,46
Sivuja: 237
Kohtalaisen helppolukuinen
Genret: dystopia, scifi, jännitys, draama
Tämän kirjan kerronnan tyylin uskoisin sopivan lukemista aloitteleville yläasteikäisille. Lauseet ovat helppoja, mutta kokonaisjuoni hivenen ajelehtiva. Minäkertojana on 15-vuotias Lilja, joka elää kovia muutoksia kokeneessa tulevaisuuden Suomessa ja maailmassa, vuoden 2050 paikkeilla. Muutokset johtuvat riistäytyneestä ilmastonmuutoksesta, joka on mm. nostattanut merien pintoja 10 metriä. Etelä-Suomi on täynnä kiinalaisia ja intialaisia ilmastopakolaisia, ja Suomen uusi pääkaupunki on muureilla ympäröity Jyväskylä, jossa Liljakin perheineen on perheineen asunut. Suljetusta Jyväskylästä useimmat eivät ole poistuneet elinaikanaan. Harvinaisiksi käyneitä kantasuomalaisia kutsutaan kirjan maailmassa alkuasukkaiksi, ja heitä pidetään muiden näkökulmasta villeinä, joita on syytä pelätä. Jännitysnäytelmä lähtee käyntiin siitä, kun Lilja saa uteliaisuuttaan puolivahingossa selville, ettei hänen perheensä olekaan sellainen kuin hän on kuvitellut - kyse on siitä kuka on hänen todellinen äitinsä. Hän haluaa lähteä selvittämään asiaa Helsinkiin, jota on alettu kutsua pakolaisista koostuvan enemmistön suulla Halsingihiksi. Liljan matka ei tietenkään ole kuin kävelyretkeä puistossa, vaan seikkailullisia haasteita on luvassa. Kirjan teksti on sopivan helppoa, ja toistoa on tarpeeksi, jotta kärryillä on helppoa pysyä. Tunnelma ei ole niin synkkä, kuin ilmastonmuutosta käsittelevästä dystopisesta kirjasta voisi kuvitella. Esim. Halsingihiksi ristityn Helsingin asukkaat sinnittelevät hienosti omine elinkeinoineen ja optimistisine asenteineen, vaikka maailmassa luonnonkatastrofit jylläävätkin ja elämä on täynnä niukkuutta ja selviytymistaistelua. Silloin tällöin iskevät esim. hirmumyrskyt, jotka ovat jo tuhonneet rakennuksia ja kokonaisia asuinalueita rannikolta. Levistä valmistetaan öljyä, jota myydään maailmalle. Keskeisessä osassa kirjassa ovat ihmiset, heidän väliset suhteet ja kohtaamiset; on monenlaista draamaa. Kirjan maailma on maltillisemmasta päästä oleva dystopia moneen muuhun verrattuna. Jotakuinkin tällaista tulevaisuutta nykytietämyksen valossa ennustetaankin tapahtuvaksi, vaikkei ehkä ihan niin pian kuin kirjassa on esitetty.
4)
J. G. Ballard: Uponnut maailma (1962)
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,48
Sivuja 176
Erittäin vaikeaselkoinen
Genret: dystopia, scifi, jännitys, seikkailu
J. G. Ballardin Uponnut maailma vuodelta 1962 on yksi varhaisimmista ilmastonmuutos-dystopioista. Lämpötila on noussut maapallolla jopa kymmeniä asteita, eli pahimpiakin ennusteita pahemmat seuraukset ovat käyneet toteen, ja eletään täysin post-apokalyptisessa maailmassa. Ihmiskunnan rippeet elävät napojen lähistöllä, missä sijaitsevat ainoat ihmiselle elinkelpoiset vyöhykkeet. Tutkijabiologi Kerans koluaa läpi soistunutta Lontoota, tutkien rakennuksia, planetaarioita ja museoita, pysytellen piilossa petoeläimiltä, kuten krokotiileiltä ja lentoliskoilta, jotka ovat nyt laumoittain päässeet valloilleen. On palattu miljoonia vuosia sitten vallinneisiin luonnonolosuhteisiin. Kirjan kannessa on puoliksi veden alle uponnut, rehevöitynyt Big Ben. Kerans nauttii viinaksia ja polttelee savukkeita erakoituneena soistuneen viidakoksi rehevöityneen kaupungin keskellä. Pakko mainita, että kirjan kertojanääni kommentoi rodullistavaan sävyyn tummia naishahmoja. Kirja on myös hyvin mieskeskeinen - koko kirjassa taitaa olla vain yksi vuoropuhelua käyvä naishahmo, ja häntäkin esineellistetään. Kirjassa keskitytään paljon miljöön yksityiskohtien kuvailemiseen, eikä juoni ole kovin kantava tai esille nouseva. Varsinaisia tapahtumia on aika vähän. Koetaan jonkinlainen primitiivisen alkuasukaskulttuurin paluu, kun Keransin alueille saapuu muita ihmisiä, hänen vanhoja tuttujaan. Kerans vangitaan ja meininki muuttuu sekavaksi. Teknologiaa hyödynnetään vesialtaiden tyhjentämiseen. Kerans saa jostain aseen haltuunsa. Kirjan kerrontaa voi kuvailla erittäin vaikeaselkoiseksi ja juonta mitäänsanomattomaksi. Kirjaa ei kannata suositella kuin erittäin paljon lukeville nuorille, ja mieluummin vasta 9-luokkalaisille tai lukiolaisille. Tästä ei moni kokeneempikaan lukija varmasti saa irti paljoa. Termistö on vaikeaselkoista, ja lauselmat paikoin todella monimutkaisia.
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,48
Sivuja 176
Erittäin vaikeaselkoinen
Genret: dystopia, scifi, jännitys, seikkailu
J. G. Ballardin Uponnut maailma vuodelta 1962 on yksi varhaisimmista ilmastonmuutos-dystopioista. Lämpötila on noussut maapallolla jopa kymmeniä asteita, eli pahimpiakin ennusteita pahemmat seuraukset ovat käyneet toteen, ja eletään täysin post-apokalyptisessa maailmassa. Ihmiskunnan rippeet elävät napojen lähistöllä, missä sijaitsevat ainoat ihmiselle elinkelpoiset vyöhykkeet. Tutkijabiologi Kerans koluaa läpi soistunutta Lontoota, tutkien rakennuksia, planetaarioita ja museoita, pysytellen piilossa petoeläimiltä, kuten krokotiileiltä ja lentoliskoilta, jotka ovat nyt laumoittain päässeet valloilleen. On palattu miljoonia vuosia sitten vallinneisiin luonnonolosuhteisiin. Kirjan kannessa on puoliksi veden alle uponnut, rehevöitynyt Big Ben. Kerans nauttii viinaksia ja polttelee savukkeita erakoituneena soistuneen viidakoksi rehevöityneen kaupungin keskellä. Pakko mainita, että kirjan kertojanääni kommentoi rodullistavaan sävyyn tummia naishahmoja. Kirja on myös hyvin mieskeskeinen - koko kirjassa taitaa olla vain yksi vuoropuhelua käyvä naishahmo, ja häntäkin esineellistetään. Kirjassa keskitytään paljon miljöön yksityiskohtien kuvailemiseen, eikä juoni ole kovin kantava tai esille nouseva. Varsinaisia tapahtumia on aika vähän. Koetaan jonkinlainen primitiivisen alkuasukaskulttuurin paluu, kun Keransin alueille saapuu muita ihmisiä, hänen vanhoja tuttujaan. Kerans vangitaan ja meininki muuttuu sekavaksi. Teknologiaa hyödynnetään vesialtaiden tyhjentämiseen. Kerans saa jostain aseen haltuunsa. Kirjan kerrontaa voi kuvailla erittäin vaikeaselkoiseksi ja juonta mitäänsanomattomaksi. Kirjaa ei kannata suositella kuin erittäin paljon lukeville nuorille, ja mieluummin vasta 9-luokkalaisille tai lukiolaisille. Tästä ei moni kokeneempikaan lukija varmasti saa irti paljoa. Termistö on vaikeaselkoista, ja lauselmat paikoin todella monimutkaisia.
5)
Harri István Mäki: Leevi ja 9. jääkausi (2009)
Keskim. arvosana goodreadsissa: 2,50
Sivuja 144
Helppolukuinen
Genret: Seikkailu, huumori
Tämä kirja on erittäin helppolukuista, hauskaa ja kevyttä luettavaa. Tarina on sarjakuvamainen seikkailuretki, jossa edetään rastilta seuraavalle, ratkoen vähitellen kirjan alussa eteen nousevaa palapeliä. Lapset löytävät ojasta mystisen patsaan palasen, ja heidän mummo osaa kertoa siitä jotain, sillä hän on entinen historioitsija. Mysteerin ratkaisemiseksi on matkustettava Kreikkaan ja Turkkiin Mustallemerelle. Juoneen sekoittuu Antiikin Kreikan jumaltarustoja, mm. merenjumala Poseidon. Ilmastonmuutosta käsitellään kevyesti ja hauskasti salapoliisimysteerin ohessa. Kirjan alussahan lunta alkaa sataa keskellä kesää. Jollain tapaa mysteerin ratkaiseminen liittyy tähän lumisateeseen. Ilmasto on mennyt sekaisin, ja lasten selvitysretken tavoitteena on saada ilmasto takaisin normaalitilaan ratkaisemalla maaginen mysteeri, joka on ilmeisesti Antiikin jumalten aikaansaannosta. Kirjassa on sekaisin fantasiaa, myyttejä, tieteellisyyttä ja historiaa, jännitystä ja seikkailua, sarjakuvamaisella tyylillä, vaikka kuvia onkin todella vähän. Kirjan lukee alusta loppuun noin tunnissa.
Keskim. arvosana goodreadsissa: 2,50
Sivuja 144
Helppolukuinen
Genret: Seikkailu, huumori
Tämä kirja on erittäin helppolukuista, hauskaa ja kevyttä luettavaa. Tarina on sarjakuvamainen seikkailuretki, jossa edetään rastilta seuraavalle, ratkoen vähitellen kirjan alussa eteen nousevaa palapeliä. Lapset löytävät ojasta mystisen patsaan palasen, ja heidän mummo osaa kertoa siitä jotain, sillä hän on entinen historioitsija. Mysteerin ratkaisemiseksi on matkustettava Kreikkaan ja Turkkiin Mustallemerelle. Juoneen sekoittuu Antiikin Kreikan jumaltarustoja, mm. merenjumala Poseidon. Ilmastonmuutosta käsitellään kevyesti ja hauskasti salapoliisimysteerin ohessa. Kirjan alussahan lunta alkaa sataa keskellä kesää. Jollain tapaa mysteerin ratkaiseminen liittyy tähän lumisateeseen. Ilmasto on mennyt sekaisin, ja lasten selvitysretken tavoitteena on saada ilmasto takaisin normaalitilaan ratkaisemalla maaginen mysteeri, joka on ilmeisesti Antiikin jumalten aikaansaannosta. Kirjassa on sekaisin fantasiaa, myyttejä, tieteellisyyttä ja historiaa, jännitystä ja seikkailua, sarjakuvamaisella tyylillä, vaikka kuvia onkin todella vähän. Kirjan lukee alusta loppuun noin tunnissa.
6)
Antti Tuomainen: Parantaja (2011)
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,11
Sivuja 223
Kohtalaisen helppolukuinen
Genret: dystopia, dekkari, noir, jännitys, draama
Parantaja on dekkari, jonka taustamiljöönä on tulevaisuuden dystopinen Helsinki. Kirjailijaa on kuvattu Helsinki-noirin mestariksi, ja tämä onkin tunnelmaltaan synkkä kirja, jossa käväistään Helsingin hämärässä alamaailmassa, katuvalojen loisteessa, sateen ropistessa. Eletään 2200-luvulla, maailmassa, jossa ilmastopakolaisia on maailmassa melkein miljardi, luonnonkatastrofit ja sään ääriolosuhteet ovat yleistyneet, merenpinnat nousseet, pandemiat päässeet valloilleen, ja yhteiskuntajärjestelmät romahtaneet. Helsingin poliisi ei ehdi selvittää vakaviakaan rikoksia, kuten murhia - poliisiorganisaatio on enää kulissi. Vallitsee yleinen kaoottisuus. Päähenkilö Tapanin puoliso Johanna on työskennellessään toimittajana kadonnut kesken työpäivän. Hän oli ollut tutkimassa Parantajaksi itseään kutsuvan, yritysjohtajia listineen ekosarjamurhaajan, tapausta. Apua ei ole lehden päätoimittajasta eikä liioin poliisista. Tapanin ei auta muu kuin ryhtyä itse selvittämään mihin hänen rakkaansa on kadonnut. Avukseen hän saa pimeästi taksikuskina toimivan Abdin. Tapani ja Abdi kiertävät Helsinkiä ja koluavat paikkoja. Tapani, joka on myös herkkäsieluinen runoilija, osoittautuu kirjassa salapoliisin kyvyiltään suorastaan poirotmaiseksi ongelmien ratkaisijaksi. Hänellä on motiivinaan rakkaus, johon hän yhä vankasti luottaa, vaikka epävarmuuden tunteet hiipivätkin mieleen, kun Johannan katoamiseen liittyviä asioita alkaa vähitellen selvitä. Kirjan kerronta on selkeää ja juoni on sopivan yksinkertainen, jotta yläasteikäinenkin voi pysyä kärryillä. Raakuuksia on jonkin verran, joten herkempiä kannattaa etukäteen varoittaa. (Kirjassa on esim. ammuskelua ja ruumiita.)
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,11
Sivuja 223
Kohtalaisen helppolukuinen
Genret: dystopia, dekkari, noir, jännitys, draama
Parantaja on dekkari, jonka taustamiljöönä on tulevaisuuden dystopinen Helsinki. Kirjailijaa on kuvattu Helsinki-noirin mestariksi, ja tämä onkin tunnelmaltaan synkkä kirja, jossa käväistään Helsingin hämärässä alamaailmassa, katuvalojen loisteessa, sateen ropistessa. Eletään 2200-luvulla, maailmassa, jossa ilmastopakolaisia on maailmassa melkein miljardi, luonnonkatastrofit ja sään ääriolosuhteet ovat yleistyneet, merenpinnat nousseet, pandemiat päässeet valloilleen, ja yhteiskuntajärjestelmät romahtaneet. Helsingin poliisi ei ehdi selvittää vakaviakaan rikoksia, kuten murhia - poliisiorganisaatio on enää kulissi. Vallitsee yleinen kaoottisuus. Päähenkilö Tapanin puoliso Johanna on työskennellessään toimittajana kadonnut kesken työpäivän. Hän oli ollut tutkimassa Parantajaksi itseään kutsuvan, yritysjohtajia listineen ekosarjamurhaajan, tapausta. Apua ei ole lehden päätoimittajasta eikä liioin poliisista. Tapanin ei auta muu kuin ryhtyä itse selvittämään mihin hänen rakkaansa on kadonnut. Avukseen hän saa pimeästi taksikuskina toimivan Abdin. Tapani ja Abdi kiertävät Helsinkiä ja koluavat paikkoja. Tapani, joka on myös herkkäsieluinen runoilija, osoittautuu kirjassa salapoliisin kyvyiltään suorastaan poirotmaiseksi ongelmien ratkaisijaksi. Hänellä on motiivinaan rakkaus, johon hän yhä vankasti luottaa, vaikka epävarmuuden tunteet hiipivätkin mieleen, kun Johannan katoamiseen liittyviä asioita alkaa vähitellen selvitä. Kirjan kerronta on selkeää ja juoni on sopivan yksinkertainen, jotta yläasteikäinenkin voi pysyä kärryillä. Raakuuksia on jonkin verran, joten herkempiä kannattaa etukäteen varoittaa. (Kirjassa on esim. ammuskelua ja ruumiita.)
7)
Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa (2007)
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,48
Sivuja 320
Melko vaikeaselkoinen
Genret: ekotrilleri, tieteisfiktio
Sarasvatin hiekkaa on mahtipontinen tieteisfiktio, jossa tutkijoiden eteen avautuu yhtäkkiä maailmanluokan katastrofin ainekset, ja koko sopan sytytyslanka näyttäisi jo olevan tulessa. Mistä johtuu, että useammassa toisistaan erillään kehittyneessä uskonnossa on myytti vedenpaisumuksesta? Kirjan alussa Intian länsirannikolta löytyy veden alta kaupunkien raunioita; onko kyseessä myyttien Atlantis? Miksi rauniot ovat veden alla, ja miksi luurangot ovat pitkässä rivissä muurin jäänteitä vasten? Muinainen hyökyaalto voisi selittää muodostelman. Kyseiset rauniot on oikeasti löydetty, ja aluetta kutsutaan Indus-Sarasvati-jokien kulttuuriksi, joka kukoisti noin 7000-4000 vuotta sitten. Kirjan pääosissa ovat tutkijat, jotka pohtivat asioita älykkäästi ja huikealla tietämyksellä. Kirjailija Risto Isomäki on tunnettu kirjojensa faktatietoudesta, ja häneltä on julkaistu useita muitakin ekotrillereitä. Grönlannin jäätiköitä tutkivat suomalaiset tutkijat huomaavat yhtäkkiä ällistyttäviä merkkejä; kokonainen järvi katoaa jäätiköltä yhdessä yössä - mitä oikein on tapahtumassa? Ilmastonmuutoksen vaikutuksia? Hyökyaalto nousee mahdolliseksi uhkakuvaksi, sillä jos jäätiköltä romahtaisi valtaisa, kymmeniä kilometrejä pitkä jäähylly mereen, syntyisi sen luokan pärskähdys, että Euroopan ja Pohjois-Amerikan rannikoiden ja pitkälti sisämaidenkin ihmispopulaatiot pyyhkiytyisivät kertaheitolla pois kartalta. Ydinvoimaloita tulisi räjähtämään, sillä useimmat niistä sijaitsevat rannikolla. Kaikki esille nousevat merkit viittaavat siihen, että kammottavasti voisi nyt käydä, ja jännitys tiivistyy. Henkilöhahmot joutuvat uteliaisuuttaan ja varomattomuuttaan myös melkoisiin cliffhangereihin. Kirjan hahmojen kömpelöhköä ja ohueksi jäävää kuvausta on kritisoitu, mutta kirja oli kuitenkin Finlandia-ehdokkaana vuonna 2007. Pääjännite rakentuu tietouden varaan. Kirja on erittäin älyllinen. Historiallisista, maantieteellisistä ja yhteiskunnallisista elementeistä, joita vähitellen henkilöhahmojen selvitystyön kautta raotetaan lukijalle, muodostuu kihelmöivän jännittävä palapeli, joka teoriassa olisi mahdollista tapahtua myös oikeasti. Omassa lajissaan Risto Isomäki onkin mestarillinen kirjoittaja, eikä Suomesta taida löytyä toista yhtä taitavaa tieteistrillerin kirjoittajaa.
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,48
Sivuja 320
Melko vaikeaselkoinen
Genret: ekotrilleri, tieteisfiktio
Sarasvatin hiekkaa on mahtipontinen tieteisfiktio, jossa tutkijoiden eteen avautuu yhtäkkiä maailmanluokan katastrofin ainekset, ja koko sopan sytytyslanka näyttäisi jo olevan tulessa. Mistä johtuu, että useammassa toisistaan erillään kehittyneessä uskonnossa on myytti vedenpaisumuksesta? Kirjan alussa Intian länsirannikolta löytyy veden alta kaupunkien raunioita; onko kyseessä myyttien Atlantis? Miksi rauniot ovat veden alla, ja miksi luurangot ovat pitkässä rivissä muurin jäänteitä vasten? Muinainen hyökyaalto voisi selittää muodostelman. Kyseiset rauniot on oikeasti löydetty, ja aluetta kutsutaan Indus-Sarasvati-jokien kulttuuriksi, joka kukoisti noin 7000-4000 vuotta sitten. Kirjan pääosissa ovat tutkijat, jotka pohtivat asioita älykkäästi ja huikealla tietämyksellä. Kirjailija Risto Isomäki on tunnettu kirjojensa faktatietoudesta, ja häneltä on julkaistu useita muitakin ekotrillereitä. Grönlannin jäätiköitä tutkivat suomalaiset tutkijat huomaavat yhtäkkiä ällistyttäviä merkkejä; kokonainen järvi katoaa jäätiköltä yhdessä yössä - mitä oikein on tapahtumassa? Ilmastonmuutoksen vaikutuksia? Hyökyaalto nousee mahdolliseksi uhkakuvaksi, sillä jos jäätiköltä romahtaisi valtaisa, kymmeniä kilometrejä pitkä jäähylly mereen, syntyisi sen luokan pärskähdys, että Euroopan ja Pohjois-Amerikan rannikoiden ja pitkälti sisämaidenkin ihmispopulaatiot pyyhkiytyisivät kertaheitolla pois kartalta. Ydinvoimaloita tulisi räjähtämään, sillä useimmat niistä sijaitsevat rannikolla. Kaikki esille nousevat merkit viittaavat siihen, että kammottavasti voisi nyt käydä, ja jännitys tiivistyy. Henkilöhahmot joutuvat uteliaisuuttaan ja varomattomuuttaan myös melkoisiin cliffhangereihin. Kirjan hahmojen kömpelöhköä ja ohueksi jäävää kuvausta on kritisoitu, mutta kirja oli kuitenkin Finlandia-ehdokkaana vuonna 2007. Pääjännite rakentuu tietouden varaan. Kirja on erittäin älyllinen. Historiallisista, maantieteellisistä ja yhteiskunnallisista elementeistä, joita vähitellen henkilöhahmojen selvitystyön kautta raotetaan lukijalle, muodostuu kihelmöivän jännittävä palapeli, joka teoriassa olisi mahdollista tapahtua myös oikeasti. Omassa lajissaan Risto Isomäki onkin mestarillinen kirjoittaja, eikä Suomesta taida löytyä toista yhtä taitavaa tieteistrillerin kirjoittajaa.
8)
Laura Lähteenmäki: Niskaan putoava taivas (2012), North End -sarjan #1
Keskim. arvosana goodreadsissa: 2,81
Sivuja 258
Kohtalaisen helppolukuinen
Genret: draama, jännitys, dystopia
Laura Lähteenmäen Niskaan putoava taivas aloittaa North End -trilogian. Ilmastonmuutos on edennyt maailmalla, mutta pohjolassa ilmasto onkin huomattavasti viilentynyt. Pohjois-Suomessa, North End -nimisessä kaupungissa, eletään hyisissä tunnelmissa talvisin, kun taas kesät ovat polttavan kuumia. Pääosassa on 14-vuotias Tekla, ja muina hahmoina hänen siskonsa Kauri, sekä naapurinsa Luna, Aasa ja Havu. Ihmiset elävät niukkuudessa, mikä näkyy esim. samojen vaatekappaleiden periytymisenä äidiltä tyttärelle ja tyttären tyttärelle. Ei puhuta kasvisruokapäivistä vaihtoehtoina, vaan ne ovat uusi normaali; sen sijaan lihapäivät ovat käyneet harvinaisiksi. Eri äärilaitojen poliittiset puolueet käyvät kamppailua keskenään; ekologisuuteen tähtäävä Kenttä-puolue sekä kaiken tämän kieltävä puolue kinastelevat kärjekkäästi julkisuudessa. Maailmalla liikkuu vakinaisesti paljon ympäristöpakolaisia. North Endin suklaatehdasta sabotoidaan ilmeisesti ympäristöaktivistien toimesta, ja joulusuklaiden pelastamiseksi hälytetään hätiin keikkatyöläisiä, joiden mukana myös Tekla. Jotain hämäräperäistä on meneillään, ja tätä alkavat selvittää myös muut päähenkilöt Teklan johdolla. Keitä ovat erikoisella tavalla pukeutuneet nuorisojengit, jotka vaikuttavat asuvan maanalaisissa varastoissa? Heitä oli nähty suklaatehtaan lähistöllä hieman ennen iskua. Ja juuri nyt, kun kaupungissa alkaa tapahtua kummia, Teklan vanhemmat ovat jättäneet hänet ja sisaruksensa viikoksi omilleen. Entä mihin katoaa Kauri, Teklan sisko? Näistä elementeistä kehittyy jännittävä, draamaa sisältävä nuorten dystopinen romaani.
Laura Lähteenmäki: Niskaan putoava taivas (2012), North End -sarjan #1
Keskim. arvosana goodreadsissa: 2,81
Sivuja 258
Kohtalaisen helppolukuinen
Genret: draama, jännitys, dystopia
Laura Lähteenmäen Niskaan putoava taivas aloittaa North End -trilogian. Ilmastonmuutos on edennyt maailmalla, mutta pohjolassa ilmasto onkin huomattavasti viilentynyt. Pohjois-Suomessa, North End -nimisessä kaupungissa, eletään hyisissä tunnelmissa talvisin, kun taas kesät ovat polttavan kuumia. Pääosassa on 14-vuotias Tekla, ja muina hahmoina hänen siskonsa Kauri, sekä naapurinsa Luna, Aasa ja Havu. Ihmiset elävät niukkuudessa, mikä näkyy esim. samojen vaatekappaleiden periytymisenä äidiltä tyttärelle ja tyttären tyttärelle. Ei puhuta kasvisruokapäivistä vaihtoehtoina, vaan ne ovat uusi normaali; sen sijaan lihapäivät ovat käyneet harvinaisiksi. Eri äärilaitojen poliittiset puolueet käyvät kamppailua keskenään; ekologisuuteen tähtäävä Kenttä-puolue sekä kaiken tämän kieltävä puolue kinastelevat kärjekkäästi julkisuudessa. Maailmalla liikkuu vakinaisesti paljon ympäristöpakolaisia. North Endin suklaatehdasta sabotoidaan ilmeisesti ympäristöaktivistien toimesta, ja joulusuklaiden pelastamiseksi hälytetään hätiin keikkatyöläisiä, joiden mukana myös Tekla. Jotain hämäräperäistä on meneillään, ja tätä alkavat selvittää myös muut päähenkilöt Teklan johdolla. Keitä ovat erikoisella tavalla pukeutuneet nuorisojengit, jotka vaikuttavat asuvan maanalaisissa varastoissa? Heitä oli nähty suklaatehtaan lähistöllä hieman ennen iskua. Ja juuri nyt, kun kaupungissa alkaa tapahtua kummia, Teklan vanhemmat ovat jättäneet hänet ja sisaruksensa viikoksi omilleen. Entä mihin katoaa Kauri, Teklan sisko? Näistä elementeistä kehittyy jännittävä, draamaa sisältävä nuorten dystopinen romaani.
9)
Hugh Howey: Siilo (2012, suom. 2014), Siilo-sarjan #1
Keskim. arvosana goodreadsissa: 4,23
Sivuja 573
Vaikeaselkoinen
Genret: dystopia, scifi, draama, jännitys, toiminta
Siilo-trilogian ensimmäinen osa kertoo dystopisesta maailmasta, jossa ihmiskunta on joutunut hyvin ahtaalle. Jo monien sukupolvien ajan on eletty sisällä monisataakerroksisessa Siilossa, jonka alimmat kerrokset ovat syvällä maan alla, ylin kerros maan pinnan tuntumassa. Siilosta ei voi poistua, koska ulkoilma on saastunutta ja myrkyllistä - näin kerrotaan. Käsistä riistäytynyt ilmastonmuutos on tuhonnut kaiken ulkomaailmassa. Sisällä Siilossa vallitsee hierarkinen totalitarismi. Rangaistuksena sääntörikkomuksesta asukas saatetaan karkoittaa ulkoilmaan avaruuspuku yllään. Silloin harvoin, kun näin käy, kerääntyvät asukkaat katsomaan karkoitetun kulkua taivaanrannan taakse pienistä monitoreista, jotka näyttävät kameran välityksellä kuvaa harmaasta ulkomaailmasta. Karkoitetut nöyrtyvät jostain kumman syystä pyyhkimään puhtaaksi ainoan ulkomaailmasta kuvaa näyttävän kameran linssin, kerta toisensa jälkeen. Tämän jälkeen useimmat pökertyvät näköetäisyydelle, ja menehtyvät niille sijoilleen. Maisema on pysynyt yhtä ankeana ja muuttumattomana. Kukaan ei ole koskaan palannut "ulkokävelyltään". Siilolaisten keskuudessa herää vähitellen epäilyksiä. Entä jos jossain on sittenkin vielä elämää? Ehkä asukkaita on jollain tavalla huijattu? Harvat uskaltavat tuoda epäilyksiään julki, sillä historiasta ei saa edes puhua ääneen. Jotkut jäävät kiinni puheistaan, ja heidät tuomitaan karkoitettaviksi. Juliette (Jules) on kirjan päähahmo, mutta häntä ei esitellä vielä kirjan alussa, vaan keskiössä ovat aluksi muut henkilöt. Juliette korjaa koneita syvällä Siilon alakerroksissa, ja on työssään taitava. Kohtalo johdattaa hänet Siilon johtajan neuvonantajaksi, seriffiksi, ja yllättävä uusi tilanne tarjoaa hänelle mahdollisuuden uhmata auktoriteetteja ja kehittää suunnitelmia, sillä hänessäkin on jo pitkään kytenyt epäilys. Kirjassa on aikaloikkauksia ja alussa erillisiä episodeja. Kirja tempaisee lukijan kunnolla mukaansa vasta 200 sivun jälkeen, jolloin asioita alkaa toden teolla selvitä - ja paljastukset ovatkin kihelmöivän jännittäviä. Dystopia on kaikessa yksinkertaisuudessaan kiehtova, erilainen ja psykologisesti mielenkiintoinen. Kirja on arvostelumenestys kautta maailman.
Keskim. arvosana goodreadsissa: 4,23
Sivuja 573
Vaikeaselkoinen
Genret: dystopia, scifi, draama, jännitys, toiminta
Siilo-trilogian ensimmäinen osa kertoo dystopisesta maailmasta, jossa ihmiskunta on joutunut hyvin ahtaalle. Jo monien sukupolvien ajan on eletty sisällä monisataakerroksisessa Siilossa, jonka alimmat kerrokset ovat syvällä maan alla, ylin kerros maan pinnan tuntumassa. Siilosta ei voi poistua, koska ulkoilma on saastunutta ja myrkyllistä - näin kerrotaan. Käsistä riistäytynyt ilmastonmuutos on tuhonnut kaiken ulkomaailmassa. Sisällä Siilossa vallitsee hierarkinen totalitarismi. Rangaistuksena sääntörikkomuksesta asukas saatetaan karkoittaa ulkoilmaan avaruuspuku yllään. Silloin harvoin, kun näin käy, kerääntyvät asukkaat katsomaan karkoitetun kulkua taivaanrannan taakse pienistä monitoreista, jotka näyttävät kameran välityksellä kuvaa harmaasta ulkomaailmasta. Karkoitetut nöyrtyvät jostain kumman syystä pyyhkimään puhtaaksi ainoan ulkomaailmasta kuvaa näyttävän kameran linssin, kerta toisensa jälkeen. Tämän jälkeen useimmat pökertyvät näköetäisyydelle, ja menehtyvät niille sijoilleen. Maisema on pysynyt yhtä ankeana ja muuttumattomana. Kukaan ei ole koskaan palannut "ulkokävelyltään". Siilolaisten keskuudessa herää vähitellen epäilyksiä. Entä jos jossain on sittenkin vielä elämää? Ehkä asukkaita on jollain tavalla huijattu? Harvat uskaltavat tuoda epäilyksiään julki, sillä historiasta ei saa edes puhua ääneen. Jotkut jäävät kiinni puheistaan, ja heidät tuomitaan karkoitettaviksi. Juliette (Jules) on kirjan päähahmo, mutta häntä ei esitellä vielä kirjan alussa, vaan keskiössä ovat aluksi muut henkilöt. Juliette korjaa koneita syvällä Siilon alakerroksissa, ja on työssään taitava. Kohtalo johdattaa hänet Siilon johtajan neuvonantajaksi, seriffiksi, ja yllättävä uusi tilanne tarjoaa hänelle mahdollisuuden uhmata auktoriteetteja ja kehittää suunnitelmia, sillä hänessäkin on jo pitkään kytenyt epäilys. Kirjassa on aikaloikkauksia ja alussa erillisiä episodeja. Kirja tempaisee lukijan kunnolla mukaansa vasta 200 sivun jälkeen, jolloin asioita alkaa toden teolla selvitä - ja paljastukset ovatkin kihelmöivän jännittäviä. Dystopia on kaikessa yksinkertaisuudessaan kiehtova, erilainen ja psykologisesti mielenkiintoinen. Kirja on arvostelumenestys kautta maailman.
10)
Emma Puikkonen: Lupaus (2019)
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,42
Sivuja 300
Vaikeaselkoinen
Genre: draama
Emma Puikkosen edellinen kirja Eurooppalaiset unet pääsi Finlandia-palkintoehdokkaaksi 2016. Nyt on vuorossa romaani, jossa tarkastellaan mm. ilmastoahdistuksen vaikutuksia ihmissuhteisiin. Millaista on olla nainen ja äiti, ja kokea voimakasta ilmastoahdistusta? Jäätiköt sulavat, ja päähenkilön veli käy dokumentin kuvausryhmän kanssa paikan päällä; ilmastonmuutoksen vaikutuksen voi nähdä selvästi. Pääosassa on Rinna, joka on lapsena saanut omalta isältään lupauksen suojelusta: "pelaistaisin sinut vaikka palavasta talosta tai uppoavasta laivasta". Voiko Rinna enää rehellisesti ja sydämensä pohjasta luvata samalla tavalla omalle lapselleen Seelalle, kun tietoisuus ilmastonmuutoksesta on muokannut hänenkin tulevaisuuden kuvastaan synkän? Hän päättää rakentaa lapsuudenkotinsa pihalle suojan, jonne voi mennä maailmanlopulta tarvittaessa piiloon. Lupaus on iholle tulevaa draamaa luottamuksesta, tunteista, ihmissuhteista, nykyajasta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista psyykkeelle, realistiseen sävyyn kirjoitettuna.
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,42
Sivuja 300
Vaikeaselkoinen
Genre: draama
Emma Puikkosen edellinen kirja Eurooppalaiset unet pääsi Finlandia-palkintoehdokkaaksi 2016. Nyt on vuorossa romaani, jossa tarkastellaan mm. ilmastoahdistuksen vaikutuksia ihmissuhteisiin. Millaista on olla nainen ja äiti, ja kokea voimakasta ilmastoahdistusta? Jäätiköt sulavat, ja päähenkilön veli käy dokumentin kuvausryhmän kanssa paikan päällä; ilmastonmuutoksen vaikutuksen voi nähdä selvästi. Pääosassa on Rinna, joka on lapsena saanut omalta isältään lupauksen suojelusta: "pelaistaisin sinut vaikka palavasta talosta tai uppoavasta laivasta". Voiko Rinna enää rehellisesti ja sydämensä pohjasta luvata samalla tavalla omalle lapselleen Seelalle, kun tietoisuus ilmastonmuutoksesta on muokannut hänenkin tulevaisuuden kuvastaan synkän? Hän päättää rakentaa lapsuudenkotinsa pihalle suojan, jonne voi mennä maailmanlopulta tarvittaessa piiloon. Lupaus on iholle tulevaa draamaa luottamuksesta, tunteista, ihmissuhteista, nykyajasta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista psyykkeelle, realistiseen sävyyn kirjoitettuna.
11)
Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta (2018), Sensored Reality -sarjan #1
Keskim. arvosana goodreadsissa:3,49
Sivuja 327
Kohtalaisen helppolukuinen
Genret: dystopia, scifi, toiminta
Beta on kuvaus 2120-luvun Helsingistä, joka on osittain uponnut meren alle ilmastonmuutoksen seurausten myötä. Rakennuksista vain yläosat ovat veden pinnan yläpuolella, ja Helsinki onkin uusi "pohjolan Venetsia". Peliteollisuus kukoistaa, ja päähenkilö Bugin äiti on pelialan yrityksen johtaja. Bug on 16-vuotias tyttö, joka on muuttanut äitinsä kanssa takaisin Helsinkiin Japanista. Rakennusten välillä liikutaan vesiskoottereilla ja veneillä. Bug pääsee pian testaamaan äitinsä pelifirman valmistamaa uudenlaista mullistavaa virtuaalipeliä, jossa pukeudutaan kokovartalopukuun, ja sukelletaan virtuaalimaailmaan toden teolla. Kirjassa on myös ninja-meininkiä ja toimintaa, sillä Bug on harrastanut kamppailulajeja, ja koulussa tulee vastaan tilanteita, joissa itsepuolustustaidot käyvät tarpeellisiksi. Myös uuden pelin maailmassa taisteluita on luvassa paljon.
Keskim. arvosana goodreadsissa:3,49
Sivuja 327
Kohtalaisen helppolukuinen
Genret: dystopia, scifi, toiminta
Beta on kuvaus 2120-luvun Helsingistä, joka on osittain uponnut meren alle ilmastonmuutoksen seurausten myötä. Rakennuksista vain yläosat ovat veden pinnan yläpuolella, ja Helsinki onkin uusi "pohjolan Venetsia". Peliteollisuus kukoistaa, ja päähenkilö Bugin äiti on pelialan yrityksen johtaja. Bug on 16-vuotias tyttö, joka on muuttanut äitinsä kanssa takaisin Helsinkiin Japanista. Rakennusten välillä liikutaan vesiskoottereilla ja veneillä. Bug pääsee pian testaamaan äitinsä pelifirman valmistamaa uudenlaista mullistavaa virtuaalipeliä, jossa pukeudutaan kokovartalopukuun, ja sukelletaan virtuaalimaailmaan toden teolla. Kirjassa on myös ninja-meininkiä ja toimintaa, sillä Bug on harrastanut kamppailulajeja, ja koulussa tulee vastaan tilanteita, joissa itsepuolustustaidot käyvät tarpeellisiksi. Myös uuden pelin maailmassa taisteluita on luvassa paljon.
12)
Åsa Schwarz: Nefilit (2011)
Keskim. arvosana goodreadsissa: 2,94
Sivuja 302
Melko vaikeaselkoinen
Genret: dekkari, jännitys, draama
Nova Barakel on 19-vuotias ilmastoaktivisti, joka on valmis väkivallattomaan suoraan toimintaan tehdäkseen oman osansa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Hän tunkeutuu yritysjohtajien asuntoihin sabotoidakseen niitä, maalatakseen viestejä spraymaalilla seiniin. Miljöönä mm. Tukholman vanhaakaupunkia. Erään kerran hän tunkeuduttuaan ja sotkettuaan seiniä, huomaa asunnossa tuoreita ruumiita. Hän oivaltaa pian, että häntä saatetaan alkaa syyttää murhista, jos hänen jälkensä tunnistetaan asunnosta. Voitaisiinko hänestä tehdä syntipukki murhille? Hän pakenee paikalta, (Jatkan tätä joskus myöhemmin)
13)
Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla (2011)
Keskim. arvosana goodreadsissa: 4,00
Sivuja 362
Melko vaikeaselkoinen
Genret: dystopia, scifi
(Kirjoitus vielä työn alla.)
14)
Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous (2014)
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,86
Sivuja 445
Kohtalaisen helppolukuinen
Genret: Fantasia, dystopia, draama
(Teksti tulossa myöhemmin.)
Muita ilmastonmuutos-teemaisia romaaneja, joita olen esitellyt jo aiemmin blogissani:
15) Ernest Cline: Ready Player one (2011)
16) Suzanne Collins: Nälkäpeli -trilogia (2009)
17) James Dashner: The maze runner - labyrintti (2009)
Melko vaikeaselkoinen
Genret: dekkari, jännitys, draama
Nova Barakel on 19-vuotias ilmastoaktivisti, joka on valmis väkivallattomaan suoraan toimintaan tehdäkseen oman osansa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Hän tunkeutuu yritysjohtajien asuntoihin sabotoidakseen niitä, maalatakseen viestejä spraymaalilla seiniin. Miljöönä mm. Tukholman vanhaakaupunkia. Erään kerran hän tunkeuduttuaan ja sotkettuaan seiniä, huomaa asunnossa tuoreita ruumiita. Hän oivaltaa pian, että häntä saatetaan alkaa syyttää murhista, jos hänen jälkensä tunnistetaan asunnosta. Voitaisiinko hänestä tehdä syntipukki murhille? Hän pakenee paikalta, (Jatkan tätä joskus myöhemmin)
13)
Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla (2011)
Keskim. arvosana goodreadsissa: 4,00
Sivuja 362
Melko vaikeaselkoinen
Genret: dystopia, scifi
(Kirjoitus vielä työn alla.)
14)
Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous (2014)
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,86
Sivuja 445
Kohtalaisen helppolukuinen
Genret: Fantasia, dystopia, draama
(Teksti tulossa myöhemmin.)
Muita ilmastonmuutos-teemaisia romaaneja, joita olen esitellyt jo aiemmin blogissani:
15) Ernest Cline: Ready Player one (2011)
16) Suzanne Collins: Nälkäpeli -trilogia (2009)
17) James Dashner: The maze runner - labyrintti (2009)
