tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kirjaesittely videolla

Rovelli, Carlo: Seitsemän lyhyttä luentoa fysiikasta (2017)

Lukaisin parissa tunnissa huippumielenkiintoisen opuksen fysiikasta.
Tätä Carlo Rovellin tiedettä popularisoimaan pyrkivää kirjaa
hehkutettiin taannoin yhdessä Helsingin Sanomien artikkelissa, niin päätin minäkin siihen tarttua. Videolta voitte katsoa millaisia mietteitä kirja minussa herätti.


torstai 16. helmikuuta 2017

Turun pääkirjaston soittohuone

Turun pääkirjaston musiikkiosastolta löytyy pieni äänieristetty soittohuone, jota voi varata käyttöönsä kirjastokortilla. Huoneesta löytyy valmiina kaksi pianoa, normaali ja sähköinen. Nuottien lainamäärät ovat kasvussa tai ennallaan, eikä musiikkiosasto ole menettämässä tärkeyttään. Uusia ideoita on kehitteillä jatkuvasti.



Kävin tänään vähän soittelemassa omaa vielä nimeämätöntä sävellystäni. Pianoa olen soittanut nyt pari vuotta satunnaisesti harrasteena, ja tykkään kyllä kovasti tuosta soittimesta. Nuottien lukemista en ole ryhtynyt kunnolla opettelemaan, sillä mitä turhaan, kun improvisointi on oikeastaan kivempaa, ja omia sävellyksiäkin syntyy. Kenties vielä pianoakin loistavampi soitin on uusin tuttavuuteni haitari.

torstai 16. kesäkuuta 2016

Cool-umisia!

Toinen vuosi ammattikorkeakouluopintoja on nyt takana, ja minulla on työharjoittelujakso käynnissä Varissuon kirjastossa. Tänään vedän Varissuolla e-aineistojen esittelyä, ja seuraavalle Juhannusviikollekin on jo suunnitteilla pieniä juonia ja kujeita...



Varissuolla, näkymä kirjastosta.
Ens viikolla pärähtää... ;)

Opintovuosi on ollut varsin monipuolinen ja antoisa, mutta siihen on mahtunut myös epävarmuuden hetkiä ja stressiä, kuten kaiketi kuuluukin. Olen saanut olla mukana monessa hienossa projektissa, kuten meidän luokkalaisten oma-aloitteisesti käynnistämässä Operation refugeessa (tsekkaa video alta). Vuoden toinen valopilkku oli Näkymättömät-jakso, jossa pääsimme ohjaamaan digitarinatyöpajaa nuorille. Lisäksi olen oppinut työelämän ohjaustaitoja, palvelumuotoilua, lisää informaatiojuttuja ja vaikka mitä...


Suomen Kirjastoseuran tilaisuudessa Pasilassa 18.4. pitämäni puheenvuoro.
Jonne Pohjois-Koivisto: Operaatio turvapaikanhakija from Kirjastokaista on Vimeo.


Viime aikoina on tullut luettua historiallista tietokirjallisuutta, ja voisinkin tehdä jossain vaiheessa päivityksen niihin liittyen. Rooman historia, antiikin Kreikan filosofiset koulukunnat, ja Kiinankin historia, ovat olleet tarkastelussa.

torstai 16. heinäkuuta 2015

George Orwell: Katalonia, Katalonia! (1938)

Brittiläinen kirjailija ja journalisti George Orwell tuli tunnetuksi vasta 2. maailmansodan jälkeen kirjoittamistaan klassikoista Animal Farm (1945) sekä Nineteen-Eighty-Four (1949).

Hänen aiempi tuotantonsa on minusta vielä kiinnostavampaa. Erottuaan siirtomaavirkamiehen tehtävistä (Intiassa ja Burmassa) 1927, hän heittäytyi mukaan Pariisin ja Lontoon rutiköyhään kellarityöläisluokkaan, ja kirjoitti kokemuksistaan vahvan yhteiskunnallisen reportaasin Puilla paljailla Pariisissa ja Lontoossa (1933).

Dokumenttiklassikko tosielämästä on myös tämä Katalonia, Katalonia! (1938), jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaana reportaasina sotatilanteesta (Engl. Homage to Catalonia).

Vuodesta 1936 lähtien Orwell osallistui vapaaehtoisena Espanjan sisällissotaan, taistellen antifasistien puolella Francon fasisteja vastaan. Orwell liittyi antistalinistisen kommunistipuolue POUMn riveihin, koska koki sen läheisimmäksi vaihtoehdoksi tarjolla olevista. Hän itse kuului brittiläiseen ILP:hen (International Labor Party). Yhdessä anarkistien ja soslialistien ammattiliittojen sekä puolueiden ja muiden Francoa vastustavien kanssa he taistelivat Aragonian alueella Kataloniasta länteen päin olevalla rintamalla.




Ensimmäinen positiivinen huomio kirjasta on Orwellin tapa kertoa asioista, myös "oman puolensa" toiminnasta, rehelliseen, kaunistelemattomaan sävyyn. Hänellä ei tunnu olevan tarvetta peitellä antifasistisen kansanrintaman puolella taistelevien alkeellisia sodankäyntitaitoja, sekavaa tunnelmaa ja kaikenlaista saamattomuutta; hän kuvailee oman puolensa tunnelmaa paikoin surkuhupaisaan sävyyn. Fasistipuolen vastaavista oloista taas vertailtavaksi ei saada yhtä tarkkaa kuvaa.

(Spoiler alert:)

Kauniissa maisemissa kuorettuneita ulosteröykkiöitä, kylmyyttä, pitkiä valvomisia, laaksojen välillä viuhuvia luoteja ja kauas kohteistaan putoavia kranaatteja. Varustelutaso oli alkeellinen, pyssyt ikivanhoja, osin 1800-luvulta peräisin. Sota oli sillä alueella pitkään jähmettynyttä asemasotaa, mikä turhautti Orwellia. Hän himoitsi päästä ampumaan edes yhtä fasistia, mutta uteluihin hyökkäysvaiheen alkamisesta vastattiin aina: "mañana, mañana!"...


Orwell kertoo helmi-maaliskuun koleassa vuoristoilmastossa yöt läpeensä kyykkiessään pelänneensä lopulta enemmän kylmyyttä kuin vihollisen ampumaksi joutumista. Muutenkin hän kuvaa sotatilanteen psykologista puolta kiinnostavasti, todentuntuisesti. Väsyneenä, vähäenergisenä ja likaisena, sotilas keskittyy helposti eniten syyhykirppuihinsa.

Orwell valottaa tositarinaansa monien ihmiselämän ulottuvuuksien ja ilmiöiden kautta, joten teos antaa sotatilanteesta yhteiskunnallisesti monipuolisen kuvan. Hän on asemoinut kertojanäänensä lopulta elämän ja ihmisyyden melko neutraaliksi tarkkailijaksi, laatikoiden ulkopuolelle, pyrkien analysoimaan myös itseään objektiivisesti.

Huumorikin kukkii. Eräs räjähtämätön panos, jolle oli jo nimikin ehditty antaa, oli lentänyt puolelta toiselle jo monia kertoja. Vastapuolelta yritettiin houkutella epävarmoja sotilaita herkullisen ruuantuoksun avulla, megafoonilla siitä kuuluttaen. Muutama nälkäinen vaihtoikin puolta. 


Erittäin hyvä kirja! Kerroin tässä vain pieniä maistiaisia kirjan alkupuolen asemasodasta, mutta loppupuolella kirja keskittyy Barcelonassa syttyneisiin antifasistisen puolen sisäisiin kahakoihin. Sisällissodan sisällä oli meneillään monia pienempiä kahnauksia (mm. Nl-myönteisten ja Nl-vastaisten kommunistien välillä)...

Itse Katalonian alueella lomailleena ja aikaa viettäneenä, myös noissa vuoristomaisemissa, oli kirja riipaisevan hyvää luettavaa, siihen osasi eläytyä. En tiedä onko se yhtä mielenkiintoinen kelle tahansa, ellei politiikanhistoriasta ja ideologioiden kiemuroista välitä/ymmärrä... Suosittelen silti, mikäli ytimiin menevä, rehellinen sotakuvaus kiinnostaa.

5/5


Orwell kuoli tuberkuloosiin vuonna 1950, ollessaan 46-vuotias, vain vuoden suureksi klassikoksi nousseen Vuonna 1984 -kirjan julkaisun jälkeen. Hän eli palavasieluisen elämän, jonka aikana osoitti useampaan otteeseen olevansa valmis uhrautumaan sen puolesta, minkä koki oikeudenmukaisuudeksi.