Kuvia etäkirjavinkkauksista

Korona-aikana ovat kehittyneet digitaaliset tavat järjestää opetusta. Niin myös me kirjaston puolella olemme ottaneet käyttöön etäyhteyksiä kouluyhteistyön saralla. Vuoden 2020 syksyllä aloitin ensimmäiset etänä pidettävät kirjavinkkaukset Armfeltin yläkoululaisille. Kyseessä oli sarjakuvavinkkaus. Sen jälkeen etävinkkauksia tuli pidettyä vielä Kuusjoen, Meri-Halikon, Hajalan, Vaskion ja Mustamäen kouluille kevään 2020 aikana. 

Märynummen 1.-2.-luokkalaisille pidin erikoisemman etäohjelman, kun he toivoivat minulta ilmiöviikolleen vinkkejä ruotsalaiseen lastenkirjallisuuteen. Nostin esille muutaman klassikkokirjailijan, Selma Lagerlöfin, Astrid Lindgrenin ja Gösta Knutssonin. Lapset tykkäsivät erityisesti siitä, kun kirjailijoiden syntymäkaupungit oli sijoitettu Ruotsin kartalle, ja samassa kartassa näkyi myös Salon sijainti. Näin hahmottui vähän se, kuinka läheinen maa Ruotsi onkaan. 

Erikoisempi juttu oli myös vinkkaus, jossa esittelin lasten tietokirjojen kautta erilaisia historiallisia tapoja pitää yhteyttä 3.-luokkalaisille. Tämä pieneksi tarkoitettu tehtävä vei minut täysin mukanaan, ja tulin lopulta tuottaneeksi aika kattavan esityksen, ja kirjoja roudasin koululle pari kassillista tätä varten. Koulun päässä he saivat selailla kirjoja, joita esittelin samanaikaisesti etäyhteyden kautta screeniltä. Olin listannut muistiin kustakin tietokirjasta ne sivut, joilla erilaisia historiallisia tapoja pitää yhteyttä esiteltiin. Noiden aukeamien kuvia oli myös esitykseni taustalla. Tuo vinkkaus onnistui yli odotusten.

Syksyllä 2021 etävinkkauksia ei ole enää tarvinnut pitää, vaan olen jälleen päässyt kouluille ilmielävänä paikanpäälle esittelemään uutuuskirjoja, ja rupattelemaan lukemisesta koululaisten kanssa. Saa nähdä jäävätkö etäkirjavinkkaukset, ja muut vastaavat, pysyviksi tavoiksi järjestää opetusta, opastusta ja kokouksia, ja missä määrin, vai palaammeko korona-ajan mahdollisesti joskus loppuessa jälleen entiseen malliin. Aiemminhan näitä oli hyvin vähän, jos laisinkaan. Ehkä vain tietyillä kansainvälisillä aloilla käytettiin etäyhteyksiä, mutta ei meillä kirjastoissa.

Kuvia etävinkkauksista 2020-2021:

Meidän perheen lukuhaaste 2020

Meidän perheen lukuhaaste 2020 syntyi, kun äidinkielenopettaja Mari Rajala kävi joulukuussa 2019 Halikon kirjastolla, ja kertoi minulle ideastaan. Aloimme saman tien suunnitella millainen lukuhaaste voisi olla. Ideoinnin tuloksena syntyi värikkäitä sohvia, joille koko konseptin idea ja ohjeet saatiin mahtumaan. Sohva on myös mukava ja pehmeä paikka, jossa kirjoja useimmiten luetaan. Sohva kutsuu luokseen, ja viestii myös lukemisen matalasta kynnyksestä. On helppoa ottaa lappu kirjastosta tai koulusta mukaan, tai tulostaa se netistä, ja kiinnittää se vaikka jääkaapin oveen kotona. Aikaa haasteeseen on koko vuosi, joten kiirettä ei tarvitse pitää.

Meidän perheen lukuhaasteessa aikuinen ja lapsi lukevat vuoden aikana yhdessä 12 samaa kirjaa, ja keskustelevat myös lukemistaan kirjoista jälkikäteen. Näin lukemisesta tulee yhteinen, jaettu kokemus, ja kirjoista keskusteltaessa lapsen luetun ymmärtämisen kyvyt myös kehittyvät. Kirjoja ei ole tarkkaan etukäteen määritelty, mutta niille on asetettu tietyt kriteerit. Yhden kirjan on oltava esim. sellainen, joka saa nauramaan, yhden yli 100 sivuinen ja yhden on oltava tietokirja. Näin haaste pyrkii monipuolistamaan suorittajiensa lukusisältöjä. 

Uskomme siihen, että haasteen suoritettuaan lukuharrastus muodostuu yhä useampien kohdalla itsessään kivaksi ja palkitsevaksi, ja sitä myöten lukuharrastus jää pysyväksi osaksi monia perheitä. Lukemisesta alkaa väkisinkin nauttia, kun siihen kunnolla keskittyy, siitä tehdään yhteisöllisempää, ja syntyy lukukulttuuria.

Kävimme 31.1.2020 äidinkielenopettaja Mari Rajalan kanssa pitämässä aamunavauksen kehittämästämme Meidän perheen lukuhaasteesta Armfeltin alakoulun kaikille oppilaille, eli yhteensä noin 300 oppilaalle. Oppilaat osasivat ihmeellisen hyvin perustella miksi lukeminen on tärkeää, jopa paremmin kuin me aikuiset. Pienimmiltä kuulimme mm. että lukeminen tekee viisaaksi, rentouttaa, on hyväksi aivoille ja lisäksi se on yksinkertaisesti vain kivaa. Vierailu oli oikein positiivinen kokemus. 

Seuraavaksi on suunnitteilla jatkaa lukuhaasteen esittelyä muissa kouluissa. Useat Salon koulut ovat käsittääkseni jo ottaneet lukuhaasteen käyttöönsä, ja suorastaan kehoittavat oppilaita vanhempineen siihen osallistumaan, ja tämä on loistava juttu.

Ilmastonmuutos-teemaisia nuorten romaaneja 17 kpl

Ranskalainen Joseph Fourier kehitti teorian kasvihuoneilmiöstä jo 1827, mutta vasta 1897 ruotsalainen Svante Arrhenius löysi tieteellisen tavan mitata hiilidioksidin ja vesihöyryn vaikutuksia ilmaston lämpötilaan. Hän todisti jo silloin, että maapallon jääkausien ja lämpimien kausien vaihtelu riippuu ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta. Kului pitkä aika ennen kuin yleinen tietoisuus laajemmin heräsi kasvihuoneilmiön suhteen, sillä vasta 1970-luvulla asiasta alettiin todella huolestua ja käydä julkista keskustelua.

Kasvihuoneilmiötä kuvaamaan on nykyään yleistynyt termi ilmastonmuutos. Sillä tarkoitetaan ihmisen ns. kasvihuonehiukkasilla aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä, mikä erottuu maapallon luontaisista ilmasto-olojen vaihteluista ollen nopeampaa, ja johtuen ihmisen toiminnasta. Kasvihuonekaasut ja -hiukkaset ovat yhdisteitä, jotka varaavat itseensä auringon lämpösäteilyä. Auringon säteilyn aallonpituus levenee sen heijastuessa kuperasta maanpinnasta takaisin avaruutta kohti, ja tätä laventunutta lämpösäteilyä kasvihuonehiukkaset erityisen voimakkaasti imevät itseensä. Auringosta maapallolle tuleva lämpösäteily on voimakkuudeltaan melko vakiota, ja osa siitä heijastuu avaruuteen, eikä lämmitä maapalloa. Mitä enemmän ilmakehässä on kasvihuonehiukkasia, sitä enemmän auringon lämpösäteilyä varastoituu niihin, ja näin koko ilmakehän keskilämpötila myös kohoaa. Samaan tapaan lämpö kohoaa myös lasiseinäisessä kasvihuoneessa. Kaikkein kuuminta tulee kasvihuoneeseen, jonka kaikki luukut on suljettu - vastaavasti kuuminta tulee myös mille tahansa planeetalle, jonka kaasukehässä on paljon hiilidioksidia. Vesihöyry on yksi voimakkaimmin ilmakehää lämmittävistä kasvihuonekaasuista hiilidioksidin ohella. Maantieteessä puhutaan nykyään antroposeenista, aikakaudesta, jona ihmisen toiminta vaikuttaa maapallon biodiversiteettiin ja ilmastoon voimakkaasti. Monien maantieteilijöiden mukaan elämme jo tällä hetkellä antroposeenia. Ilmastonmuutos ei ole pelkkä teoria, vaan sillä on takanaan vahva tieteellinen konsensus: jopa 97% ilmastotieteilijöistä pitää ihmisen toiminnasta johtuvaa ilmastonmuutosta varmana. Maapallon keskilämpötila on myös mittauksilla todistetusti kohonnut jo vähintään 0,85 astetta vuoden 1880 jälkeen. Tieteellisille teorioille on suotavaakin löytyä kyseenalaistajia, mutta on harvinaista, että tiedeyhteisössä ollaan tutkijoiden kesken jostain asiasta näin yksimielisiä.

Kaunokirjallisuudessa ilmastonmuutosta on myös käsitelty paljon. Minulla oli tavoitteena kerätä listaus nuorille sopivista romaaneista, jotka enemmän tai vähemmän käsittelevät ilmastonmuutosta. Tällaisia kirjoja löytyy monista eri genreistä: dekkareista, dystopioista, fantasiasta, scifistä, romantiikasta, draamasta... Tässä listauksessa on sellaisia, joiden kuvittelisin sopivan luettavaksi noin 8-luokkalaiselle nuorelle, mutta jotkut kirjat saattavat olla hieman raskaita tai vaikeaselkoisia. Seassa on myös helppolukuisempia kirjoja, joten jokaiselle luulisi löytyvän jotain.

Huom! Spoilausta luvassa.

1)

Erin Hunter: Matka alkaa (2008, suom. 2013), Etsijät-sarjan #1
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,90
Sivuja 269
Helppolukuinen   
Genret: seikkailu, draama, fantasia

Matka alkaa aloittaa Etsijät-sarjan, jossa seikkailevat hahmot ovat karhuja. Erin Hunter -nimimerkillä kirjoittavan kirjailijaryhmän muita kirjasarjoja ovat Soturikissat ja Seikkailijat. Karhut ovat Etsijät-sarjan kirjoissa keskiössä, inhimillisinä toimijoina. Heidän ajatteluaan, tunteitaan ja käytöstään kuvataan kirjoissa hyvin ihmismäisinä. Ympäristö ja karhujen käytös ovat pitkälti biologiankirjojen mukaisia. Teksti on sen verran helppolukuista, että kirjat on sijoitettu useimmissa kirjastoissa lastenosastolle. Matka alkaa -kirjassa seurataan kolmea erillään toisistaan elävää karhulaumaa. Jääkarhuperhe elää Pohjoisnavalla, mustakarhut eläintarhassa vankeudessa ja harmaakarhut Pohjois-Amerikan pohjoisosien metsissä. Karhuilla on nimet, sekä käsitykset perheestään ja menneisyydestään; heillä on myös uskomuksia ja arvoja. Ilmastonmuutos ei suoranaisesti nouse käsitteellistettynä esille kirjassa, mutta luonnon olosuhteiden huonontuminen karhujen näkökulmasta tuodaan esiin useammassa kohtaa. Se näkyy esim. Pohjoisella jäämerellä elävien jääkarhujen elintilan kapenemisena; jäät sulavat ympäriltä, ja hylkeitä on tämän vuoksi vaikeampi pyydystää. Vanhemmat karhut voivottelevat sitä, miten luonnossa on nykyään vaikeampi pärjätä, ja joku haluaisi sen vuoksi jättäytyä mieluummin eläintarhaan. Ravinnosta joudutaan myös käymään kovempaa kamppailua muiden karhujen kesken. Kolmen erillisen karhujoukon tiet risteävät kirjan aikana traagisella ja kauniillakin tavalla. Useampi pentu joutuu erilleen emostaan tai sisaruksistaan, joten draamaa on luvassa. Pennuista useampi joutuu sinnittelemään selviytyäkseen luonnossa omillaan. Karhunpennuista kehittyy kirjan päähahmoja. Kirja on hyvin luonnonläheinen mikä näkyy monellakin tapaa; mm. maisemia ja olosuhteita kuvataan yksityiskohtaisesti. Karhujen saalistusta kuvataan kaunistelemattomasti. Karhujen näkökulmasta ihmiset ovat lättänaamoja, ja ihmisen toiminta toisen lajin silmin näyttäytyy paikoin tragikoomisena. Kirja kääntyy fantasian puolelle aivan loppupuolella, kun paljastuu, että yhdellä karhulla on yliluonnollisia kykyjä. Parasta kirjassa on ehkä se, että kerronta toteutetaan eläimen näkökulmasta onnistuneella ja uskottavalla tavalla.

2)

Kat Falls: Veden alla (2010, suom. 2011), jatko-osa on nimeltään Vastavirta
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,90
Sivuja 319
Kohtalaisen helppolukuinen   
Genret: Fantasia, scifi, draama, romantiikka

Veden alla aloittaa kahden kirjan fantasia ja scifi -sarjan, joka sijoittuu maailmaan, jossa ilmastonmuutoksen myötä vedenpinnat ovat nousseet kymmeniä metrejä, peittäen alleen melkein kaiken maan. Jatko-osa on nimeltään Vastavirta. Merten pohjalle on onnistuttu perustamaan kokonaisia kaupunkeja. Ihmiset pystyvät elämään vedenalaisessa maailmassa keuhkoihin pumpattavan aineen, liquigenin, ansiosta. Kirjassa on siis myös scifin elementtejä. Toinen osa ihmisistä on jäänyt pinnalle elämään, ja vain osa on laskeutunut syvyyksiin. Pääosissa oleva Ty on 15-vuotias poika, joka on asunut koko elämänsä merten syvyyksissä. Hän tapaa Gemman, veljeään etsivän tytön maan pinnalta, ja kaksi maailmaa kohtaavat merkittävin seurauksin. Kirjan juonen ohessa kulkee myös rakkaustarina. Lisäksi kirjassa on seikkailua ja toimintaa. Vedenalaisessa maailmassa kohdataan niin vampyyritursaita, mustamarliineja kuin lainsuojattomien joukko nimeltä Krottiliiga. Krottiliiga vainoaa myös Tyn kotikontuja. Teksti on kohtalaisen helposti ymmärrettävää, ja kirja onkin selkeästi nuortenkirja. Toimintaa ja tapahtumia on jatkuvalla syötöllä. Kirjan kiehtova maailma tempaisee lukijan mukaansa jo ensimmäisiltä sivuilta lähtien.

3)

Annika Luther: Kodittomien kaupunki (2011)
Keskim. arvosana goodreadsissa: 2,46
Sivuja: 237
Kohtalaisen helppolukuinen 
Genret: dystopia, scifi, jännitys, draama

Tämän kirjan kerronnan tyylin uskoisin sopivan lukemista aloitteleville yläasteikäisille. Lauseet ovat helppoja, mutta kokonaisjuoni hivenen ajelehtiva. Minäkertojana on 15-vuotias Lilja, joka elää kovia muutoksia kokeneessa tulevaisuuden Suomessa ja maailmassa, vuoden 2050 paikkeilla. Muutokset johtuvat riistäytyneestä ilmastonmuutoksesta, joka on mm. nostattanut merien pintoja 10 metriä. Etelä-Suomi on täynnä kiinalaisia ja intialaisia ilmastopakolaisia, ja Suomen uusi pääkaupunki on muureilla ympäröity Jyväskylä, jossa Liljakin perheineen on perheineen asunut. Suljetusta Jyväskylästä useimmat eivät ole poistuneet elinaikanaan. Harvinaisiksi käyneitä kantasuomalaisia kutsutaan kirjan maailmassa alkuasukkaiksi, ja heitä pidetään muiden näkökulmasta villeinä, joita on syytä pelätä. Jännitysnäytelmä lähtee käyntiin siitä, kun Lilja saa uteliaisuuttaan puolivahingossa selville, ettei hänen perheensä olekaan sellainen kuin hän on kuvitellut - kyse on siitä kuka on hänen todellinen äitinsä. Hän haluaa lähteä selvittämään asiaa Helsinkiin, jota on alettu kutsua pakolaisista koostuvan enemmistön suulla Halsingihiksi. Liljan matka ei tietenkään ole kuin kävelyretkeä puistossa, vaan seikkailullisia haasteita on luvassa. Kirjan teksti on sopivan helppoa, ja toistoa on tarpeeksi, jotta kärryillä on helppoa pysyä. Tunnelma ei ole niin synkkä, kuin ilmastonmuutosta käsittelevästä dystopisesta kirjasta voisi kuvitella. Esim. Halsingihiksi ristityn Helsingin asukkaat sinnittelevät hienosti omine elinkeinoineen ja optimistisine asenteineen, vaikka maailmassa luonnonkatastrofit jylläävätkin ja elämä on täynnä niukkuutta ja selviytymistaistelua. Silloin tällöin iskevät esim. hirmumyrskyt, jotka ovat jo tuhonneet rakennuksia ja kokonaisia asuinalueita rannikolta. Levistä valmistetaan öljyä, jota myydään maailmalle. Keskeisessä osassa kirjassa ovat ihmiset, heidän väliset suhteet ja kohtaamiset; on monenlaista draamaa. Kirjan maailma on maltillisemmasta päästä oleva dystopia moneen muuhun verrattuna. Jotakuinkin tällaista tulevaisuutta nykytietämyksen valossa ennustetaankin tapahtuvaksi, vaikkei ehkä ihan niin pian kuin kirjassa on esitetty.

4)

J. G. Ballard: Uponnut maailma (1962)
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,48
Sivuja 176
Erittäin vaikeaselkoinen     
Genret: dystopia, scifi, jännitys, seikkailu

J. G. Ballardin Uponnut maailma vuodelta 1962 on yksi varhaisimmista ilmastonmuutos-dystopioista. Lämpötila on noussut maapallolla jopa kymmeniä asteita, eli pahimpiakin ennusteita pahemmat seuraukset ovat käyneet toteen, ja eletään täysin post-apokalyptisessa maailmassa. Ihmiskunnan rippeet elävät napojen lähistöllä, missä sijaitsevat ainoat ihmiselle elinkelpoiset vyöhykkeet. Tutkijabiologi Kerans koluaa läpi soistunutta Lontoota, tutkien rakennuksia, planetaarioita ja museoita, pysytellen piilossa petoeläimiltä, kuten krokotiileiltä ja lentoliskoilta, jotka ovat nyt laumoittain päässeet valloilleen. On palattu miljoonia vuosia sitten vallinneisiin luonnonolosuhteisiin. Kirjan kannessa on puoliksi veden alle uponnut, rehevöitynyt Big Ben. Kerans nauttii viinaksia ja polttelee savukkeita erakoituneena soistuneen viidakoksi rehevöityneen kaupungin keskellä. Pakko mainita, että kirjan kertojanääni kommentoi rodullistavaan sävyyn tummia naishahmoja. Kirja on myös hyvin mieskeskeinen - koko kirjassa taitaa olla vain yksi vuoropuhelua käyvä naishahmo, ja häntäkin esineellistetään. Kirjassa keskitytään paljon miljöön yksityiskohtien kuvailemiseen, eikä juoni ole kovin kantava tai esille nouseva. Varsinaisia tapahtumia on aika vähän. Koetaan jonkinlainen primitiivisen alkuasukaskulttuurin paluu, kun Keransin alueille saapuu muita ihmisiä, hänen vanhoja tuttujaan. Kerans vangitaan ja meininki muuttuu sekavaksi. Teknologiaa hyödynnetään vesialtaiden tyhjentämiseen. Kerans saa jostain aseen haltuunsa. Kirjan kerrontaa voi kuvailla erittäin vaikeaselkoiseksi ja juonta mitäänsanomattomaksi. Kirjaa ei kannata suositella kuin erittäin paljon lukeville nuorille, ja mieluummin vasta 9-luokkalaisille tai lukiolaisille. Tästä ei moni kokeneempikaan lukija varmasti saa irti paljoa. Termistö on vaikeaselkoista, ja lauselmat paikoin todella monimutkaisia.

5)

Harri István Mäki: Leevi ja 9. jääkausi (2009)
Keskim. arvosana goodreadsissa: 2,50
Sivuja 144
Helppolukuinen     
Genret: Seikkailu, huumori

Tämä kirja on erittäin helppolukuista, hauskaa ja kevyttä luettavaa. Tarina on sarjakuvamainen seikkailuretki, jossa edetään rastilta seuraavalle, ratkoen vähitellen kirjan alussa eteen nousevaa palapeliä. Lapset löytävät ojasta mystisen patsaan palasen, ja heidän mummo osaa kertoa siitä jotain, sillä hän on entinen historioitsija. Mysteerin ratkaisemiseksi on matkustettava Kreikkaan ja Turkkiin Mustallemerelle. Juoneen sekoittuu Antiikin Kreikan jumaltarustoja, mm. merenjumala Poseidon. Ilmastonmuutosta käsitellään kevyesti ja hauskasti salapoliisimysteerin ohessa. Kirjan alussahan lunta alkaa sataa keskellä kesää. Jollain tapaa mysteerin ratkaiseminen liittyy tähän lumisateeseen. Ilmasto on mennyt sekaisin, ja lasten selvitysretken tavoitteena on saada ilmasto takaisin normaalitilaan ratkaisemalla maaginen mysteeri, joka on ilmeisesti Antiikin jumalten aikaansaannosta. Kirjassa on sekaisin fantasiaa, myyttejä, tieteellisyyttä ja historiaa, jännitystä ja seikkailua, sarjakuvamaisella tyylillä, vaikka kuvia onkin todella vähän. Kirjan lukee alusta loppuun noin tunnissa.

6)

Antti Tuomainen: Parantaja (2011)
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,11
Sivuja 223
Kohtalaisen helppolukuinen     
Genret: dystopia, dekkari, noir, jännitys, draama

Parantaja on dekkari, jonka taustamiljöönä on tulevaisuuden dystopinen Helsinki. Kirjailijaa on kuvattu Helsinki-noirin mestariksi, ja tämä onkin tunnelmaltaan synkkä kirja, jossa käväistään Helsingin hämärässä alamaailmassa, katuvalojen loisteessa, sateen ropistessa. Eletään 2200-luvulla, maailmassa, jossa ilmastopakolaisia on maailmassa melkein miljardi, luonnonkatastrofit ja sään ääriolosuhteet ovat yleistyneet, merenpinnat nousseet, pandemiat päässeet valloilleen, ja yhteiskuntajärjestelmät romahtaneet. Helsingin poliisi ei ehdi selvittää vakaviakaan rikoksia, kuten murhia - poliisiorganisaatio on enää kulissi. Vallitsee yleinen kaoottisuus. Päähenkilö Tapanin puoliso Johanna on työskennellessään toimittajana kadonnut kesken työpäivän. Hän oli ollut tutkimassa Parantajaksi itseään kutsuvan, yritysjohtajia listineen ekosarjamurhaajan, tapausta. Apua ei ole lehden päätoimittajasta eikä liioin poliisista. Tapanin ei auta muu kuin ryhtyä itse selvittämään mihin hänen rakkaansa on kadonnut. Avukseen hän saa pimeästi taksikuskina toimivan Abdin. Tapani ja Abdi kiertävät Helsinkiä ja koluavat paikkoja. Tapani, joka on myös herkkäsieluinen runoilija, osoittautuu kirjassa salapoliisin kyvyiltään suorastaan poirotmaiseksi ongelmien ratkaisijaksi. Hänellä on motiivinaan rakkaus, johon hän yhä vankasti luottaa, vaikka epävarmuuden tunteet hiipivätkin mieleen, kun Johannan katoamiseen liittyviä asioita alkaa vähitellen selvitä. Kirjan kerronta on selkeää ja juoni on sopivan yksinkertainen, jotta yläasteikäinenkin voi pysyä kärryillä. Raakuuksia on jonkin verran, joten herkempiä kannattaa etukäteen varoittaa. (Kirjassa on esim. ammuskelua ja ruumiita.)

7)

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa (2007)
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,48
Sivuja 320
Melko vaikeaselkoinen     
Genret: ekotrilleri, tieteisfiktio

Sarasvatin hiekkaa on mahtipontinen tieteisfiktio, jossa tutkijoiden eteen avautuu yhtäkkiä maailmanluokan katastrofin ainekset, ja koko sopan sytytyslanka näyttäisi jo olevan tulessa. Mistä johtuu, että useammassa toisistaan erillään kehittyneessä uskonnossa on myytti vedenpaisumuksesta? Kirjan alussa Intian länsirannikolta löytyy veden alta kaupunkien raunioita; onko kyseessä myyttien Atlantis? Miksi rauniot ovat veden alla, ja miksi luurangot ovat pitkässä rivissä muurin jäänteitä vasten? Muinainen hyökyaalto voisi selittää muodostelman. Kyseiset rauniot on oikeasti löydetty, ja aluetta kutsutaan Indus-Sarasvati-jokien kulttuuriksi, joka kukoisti noin 7000-4000 vuotta sitten. Kirjan pääosissa ovat tutkijat, jotka pohtivat asioita älykkäästi ja huikealla tietämyksellä. Kirjailija Risto Isomäki on tunnettu kirjojensa faktatietoudesta, ja häneltä on julkaistu useita muitakin ekotrillereitä. Grönlannin jäätiköitä tutkivat suomalaiset tutkijat huomaavat yhtäkkiä ällistyttäviä merkkejä; kokonainen järvi katoaa jäätiköltä yhdessä yössä - mitä oikein on tapahtumassa? Ilmastonmuutoksen vaikutuksia? Hyökyaalto nousee mahdolliseksi uhkakuvaksi, sillä jos jäätiköltä romahtaisi valtaisa, kymmeniä kilometrejä pitkä jäähylly mereen, syntyisi sen luokan pärskähdys, että Euroopan ja Pohjois-Amerikan rannikoiden ja pitkälti sisämaidenkin ihmispopulaatiot pyyhkiytyisivät kertaheitolla pois kartalta. Ydinvoimaloita tulisi räjähtämään, sillä useimmat niistä sijaitsevat rannikolla. Kaikki esille nousevat merkit viittaavat siihen, että kammottavasti voisi nyt käydä, ja jännitys tiivistyy. Henkilöhahmot joutuvat uteliaisuuttaan ja varomattomuuttaan myös melkoisiin cliffhangereihin. Kirjan hahmojen kömpelöhköä ja ohueksi jäävää kuvausta on kritisoitu, mutta kirja oli kuitenkin Finlandia-ehdokkaana vuonna 2007. Pääjännite rakentuu tietouden varaan. Kirja on erittäin älyllinen. Historiallisista, maantieteellisistä ja yhteiskunnallisista elementeistä, joita vähitellen henkilöhahmojen selvitystyön kautta raotetaan lukijalle, muodostuu kihelmöivän jännittävä palapeli, joka teoriassa olisi mahdollista tapahtua myös oikeasti. Omassa lajissaan Risto Isomäki onkin mestarillinen kirjoittaja, eikä Suomesta taida löytyä toista yhtä taitavaa tieteistrillerin kirjoittajaa.

8)

Laura Lähteenmäki: Niskaan putoava taivas (2012), North End -sarjan #1
Keskim. arvosana goodreadsissa: 2,81
Sivuja 258
Kohtalaisen helppolukuinen     
Genret: draama, jännitys, dystopia

Laura Lähteenmäen Niskaan putoava taivas aloittaa North End -trilogian. Ilmastonmuutos on edennyt maailmalla, mutta pohjolassa ilmasto onkin huomattavasti viilentynyt. Pohjois-Suomessa, North End -nimisessä kaupungissa, eletään hyisissä tunnelmissa talvisin, kun taas kesät ovat polttavan kuumia. Pääosassa on 14-vuotias Tekla, ja muina hahmoina hänen siskonsa Kauri, sekä naapurinsa Luna, Aasa ja Havu. Ihmiset elävät niukkuudessa, mikä näkyy esim. samojen vaatekappaleiden periytymisenä äidiltä tyttärelle ja tyttären tyttärelle. Ei puhuta kasvisruokapäivistä vaihtoehtoina, vaan ne ovat uusi normaali; sen sijaan lihapäivät ovat käyneet harvinaisiksi. Eri äärilaitojen poliittiset puolueet käyvät kamppailua keskenään; ekologisuuteen tähtäävä Kenttä-puolue sekä kaiken tämän kieltävä puolue kinastelevat kärjekkäästi julkisuudessa. Maailmalla liikkuu vakinaisesti paljon ympäristöpakolaisia. North Endin suklaatehdasta sabotoidaan ilmeisesti ympäristöaktivistien toimesta, ja joulusuklaiden pelastamiseksi hälytetään hätiin keikkatyöläisiä, joiden mukana myös Tekla. Jotain hämäräperäistä on meneillään, ja tätä alkavat selvittää myös muut päähenkilöt Teklan johdolla. Keitä ovat erikoisella tavalla pukeutuneet nuorisojengit, jotka vaikuttavat asuvan maanalaisissa varastoissa? Heitä oli nähty suklaatehtaan lähistöllä hieman ennen iskua. Ja juuri nyt, kun kaupungissa alkaa tapahtua kummia, Teklan vanhemmat ovat jättäneet hänet ja sisaruksensa viikoksi omilleen. Entä mihin katoaa Kauri, Teklan sisko? Näistä elementeistä kehittyy jännittävä, draamaa sisältävä nuorten dystopinen romaani.

9)

Hugh Howey: Siilo (2012, suom. 2014), Siilo-sarjan #1
Keskim. arvosana goodreadsissa: 4,23
Sivuja 573
Vaikeaselkoinen      
Genret: dystopia, scifi, draama, jännitys, toiminta

Siilo-trilogian ensimmäinen osa kertoo dystopisesta maailmasta, jossa ihmiskunta on joutunut hyvin ahtaalle. Jo monien sukupolvien ajan on eletty sisällä monisataakerroksisessa Siilossa, jonka alimmat kerrokset ovat syvällä maan alla, ylin kerros maan pinnan tuntumassa. Siilosta ei voi poistua, koska ulkoilma on saastunutta ja myrkyllistä - näin kerrotaan. Käsistä riistäytynyt ilmastonmuutos on tuhonnut kaiken ulkomaailmassa. Sisällä Siilossa vallitsee hierarkinen totalitarismi. Rangaistuksena sääntörikkomuksesta asukas saatetaan karkoittaa ulkoilmaan avaruuspuku yllään. Silloin harvoin, kun näin käy, kerääntyvät asukkaat katsomaan karkoitetun kulkua taivaanrannan taakse pienistä monitoreista, jotka näyttävät kameran välityksellä kuvaa harmaasta ulkomaailmasta. Karkoitetut nöyrtyvät jostain kumman syystä pyyhkimään puhtaaksi ainoan ulkomaailmasta kuvaa näyttävän kameran linssin, kerta toisensa jälkeen. Tämän jälkeen useimmat pökertyvät näköetäisyydelle, ja menehtyvät niille sijoilleen. Maisema on pysynyt yhtä ankeana ja muuttumattomana. Kukaan ei ole koskaan palannut "ulkokävelyltään". Siilolaisten keskuudessa herää vähitellen epäilyksiä. Entä jos jossain on sittenkin vielä elämää? Ehkä asukkaita on jollain tavalla huijattu? Harvat uskaltavat tuoda epäilyksiään julki, sillä historiasta ei saa edes puhua ääneen. Jotkut jäävät kiinni puheistaan, ja heidät tuomitaan karkoitettaviksi. Juliette (Jules) on kirjan päähahmo, mutta häntä ei esitellä vielä kirjan alussa, vaan keskiössä ovat aluksi muut henkilöt. Juliette korjaa koneita syvällä Siilon alakerroksissa, ja on työssään taitava. Kohtalo johdattaa hänet Siilon johtajan neuvonantajaksi, seriffiksi, ja yllättävä uusi tilanne tarjoaa hänelle mahdollisuuden uhmata auktoriteetteja ja kehittää suunnitelmia, sillä hänessäkin on jo pitkään kytenyt epäilys. Kirjassa on aikaloikkauksia ja alussa erillisiä episodeja. Kirja tempaisee lukijan kunnolla mukaansa vasta 200 sivun jälkeen, jolloin asioita alkaa toden teolla selvitä - ja paljastukset ovatkin kihelmöivän jännittäviä. Dystopia on kaikessa yksinkertaisuudessaan kiehtova, erilainen ja psykologisesti mielenkiintoinen. Kirja on arvostelumenestys kautta maailman.

10)

Emma Puikkonen: Lupaus (2019)
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,42
Sivuja 300
Vaikeaselkoinen     
Genre: draama

Emma Puikkosen edellinen kirja Eurooppalaiset unet pääsi Finlandia-palkintoehdokkaaksi 2016. Nyt on vuorossa romaani, jossa tarkastellaan mm. ilmastoahdistuksen vaikutuksia ihmissuhteisiin. Millaista on olla nainen ja äiti, ja kokea voimakasta ilmastoahdistusta? Jäätiköt sulavat, ja päähenkilön veli käy dokumentin kuvausryhmän kanssa paikan päällä; ilmastonmuutoksen vaikutuksen voi nähdä selvästi. Pääosassa on Rinna, joka on lapsena saanut omalta isältään lupauksen suojelusta: "pelaistaisin sinut vaikka palavasta talosta tai uppoavasta laivasta". Voiko Rinna enää rehellisesti ja sydämensä pohjasta luvata samalla tavalla omalle lapselleen Seelalle, kun tietoisuus ilmastonmuutoksesta on muokannut hänenkin tulevaisuuden kuvastaan synkän? Hän päättää rakentaa lapsuudenkotinsa pihalle suojan, jonne voi mennä maailmanlopulta tarvittaessa piiloon. Lupaus on iholle tulevaa draamaa luottamuksesta, tunteista, ihmissuhteista, nykyajasta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista psyykkeelle, realistiseen sävyyn kirjoitettuna.

11)

Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta (2018), Sensored Reality -sarjan #1
Keskim. arvosana goodreadsissa:3,49
Sivuja 327
Kohtalaisen helppolukuinen        
Genret: dystopia, scifi, toiminta

Beta on kuvaus 2120-luvun Helsingistä, joka on osittain uponnut meren alle ilmastonmuutoksen seurausten myötä. Rakennuksista vain yläosat ovat veden pinnan yläpuolella, ja Helsinki onkin uusi "pohjolan Venetsia". Peliteollisuus kukoistaa, ja päähenkilö Bugin äiti on pelialan yrityksen johtaja. Bug on 16-vuotias tyttö, joka on muuttanut äitinsä kanssa takaisin Helsinkiin Japanista. Rakennusten välillä liikutaan vesiskoottereilla ja veneillä. Bug pääsee pian testaamaan äitinsä pelifirman valmistamaa uudenlaista mullistavaa virtuaalipeliä, jossa pukeudutaan kokovartalopukuun, ja sukelletaan virtuaalimaailmaan toden teolla. Kirjassa on myös ninja-meininkiä ja toimintaa, sillä Bug on harrastanut kamppailulajeja, ja koulussa tulee vastaan tilanteita, joissa itsepuolustustaidot käyvät tarpeellisiksi. Myös uuden pelin maailmassa taisteluita on luvassa paljon.

12)

Åsa Schwarz: Nefilit (2011)

Keskim. arvosana goodreadsissa: 2,94

Sivuja 302
Melko vaikeaselkoinen
Genret: dekkari, jännitys, draama

Nova Barakel on 19-vuotias ilmastoaktivisti, joka on valmis väkivallattomaan suoraan toimintaan tehdäkseen oman osansa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Hän tunkeutuu yritysjohtajien asuntoihin sabotoidakseen niitä, maalatakseen viestejä spraymaalilla seiniin. Miljöönä mm. Tukholman vanhaakaupunkia. Erään kerran hän tunkeuduttuaan ja sotkettuaan seiniä, huomaa asunnossa tuoreita ruumiita. Hän oivaltaa pian, että häntä saatetaan alkaa syyttää murhista, jos hänen jälkensä tunnistetaan asunnosta. Voitaisiinko hänestä tehdä syntipukki murhille? Hän pakenee paikalta, (Jatkan tätä joskus myöhemmin)

13)

Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla (2011)
Keskim. arvosana goodreadsissa: 4,00
Sivuja 362
Melko vaikeaselkoinen 
Genret: dystopia, scifi

(Kirjoitus vielä työn alla.)

14)

Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous (2014)
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,86
Sivuja 445
Kohtalaisen helppolukuinen
Genret: Fantasia, dystopia, draama

(Teksti tulossa myöhemmin.)

Muita ilmastonmuutos-teemaisia romaaneja, joita olen esitellyt jo aiemmin blogissani:
15) Ernest Cline: Ready Player one (2011)
16) Suzanne Collins: Nälkäpeli -trilogia (2009)
17) James Dashner: The maze runner - labyrintti (2009)

Dystopia-kirjoja nuorille 10 kpl

Olen vinkkaillut yläkoululaisille dystopia-kirjoja kuluneen vuoden aikana heidän mahtavien äidinkielenopettajien toivomuksesta. Dystopia on genre, jossa sekoittuu fantasian ja scifin elementtejä. Dystopia on kauhukuva tulevaisuudesta: asiat ovat menneet perustavanlaatuisella tavalla mönkään, yleensä koko maailman tai yhteiskunnan laajuisesti. Genreä tutkaillessa huomasin, että venäläisessä kirjallisuudessa dystopia vaikuttaa olevan suhteellisen suosittu genre (kirjoittajina mm. Vladimir Sorokin, Viktor Martinovitš, Jevgeni Zamjatin, Dmitri Gluhovski, Olga Slavnikova). Mistä termi dystopia sitten tulee? Kreikaksi topia on paikka ja dys huono/paha, joten siitä voi päätellä sanan etymologian.

Dystopian vastakohta kirjallisuudessa on utopia. Utopia on ihannekuva tulevaisuudesta. Topia on siis paikka kreikaksi, ja sitä edeltävä u-äänne tarkoittaa ei-olevaa. Utopia onkin suoraan käännettynä: paikka, jota ei ole. Oliko ihanneyhteiskunta siis kreikkalaisten maailmankuvassa aikanaan paikka, jota ei voinut olla olemassa?

Utopia-kirjallisuutta on kumma kyllä kirjoitettu paljon vähemmän kuin dystopiaa. Aldous Huxleyn viimeiseksi jäänyt kirja, Saari (1962), jonka hän kirjoitti vastinpariksi dystopiselle Uljas uusi maailma -kirjalleen on eräs tunnettu utopia-genren kirja. Mainitakseni vielä jonkun: H. G. Wellsin Nykyaikainen utopia (1905), sopii tähän. Se kertoo tulevaisuudesta, jossa maailman valtiot ovat yhdistyneet yhdeksi valtioksi nimeltä "modern utopia", joka tarjoaa kaikille ihmisille onnen ja tasa-arvon.

Dystopia kirjoja, jotka sopivat luettavaksi yläkoululaisille, on paljon. En ole voinut koota kovin kattavaa kirjalistaa, vaan olen joutunut valitsemaan vain joitain. Kyseessä onkin lähinnä oma erikoiskattaukseni.

1)

Cecelia Ahern: Viallinen #1, 2016, suom. 2018. Myös 2. osa Täydellinen julkaistu.
Keskim. arvosana goodreadsissa: 4,11
Sivuja 428

Irlantilaisen Cecelia Ahernin kahden dystopia-kirjan minisarja on selkeästi young adult -kirjallisuutta. Viallisessa tunnelma on todellisen yhteiskunnan lainalaisuuksista irrallinen. Lukija tempaistaan keskelle valtiota, jonka tunnelma muistuttaa pikemminkin pientä totalitaristista lahkoa kuin suurta ja monisäikeistä yhteiskuntaa, niin tarkasti ihmisten elämää valvotaan. Kirja alkaa kohtauksella, jossa viattomiin kuuluva päähenkilö, lahjakas mallioppilas, eliittipiireihin kuuluva, Celestine, päättää vastoin ehdottomia määräyksiä, auttaa linja-autossa apua tarvitsevaa viallista. Viattomat-vialliset on kirjan dystopiassa vallitseva tiukka kastijako, joka määrittää ihmisten elämää perustavanlaatuisesti. Valtiota hallitsee Kilta, jonka johtohahmo on nimeltään Crevan. Eliitin valta-asema ei tunnu perustuvan kirjassa millekään muulle kuin mielivaltaisuudelle. Eliitti on ilmeisesti hamassa menneisyydessä päässyt kehittymään, ja nyt se pitää tiukasti kiinni asemastaan. Kurista lipeäviä viallisiksi tuomittavia rangaistaan syrjäyttämällä heidät kaikesta - heidän kanssaan ei saa enää olla missään kanssakäymisessä. Celestine tietoisesti kuitenkin päättää ylittää raja-aidan, ja ojentaa auttavan kätensä. Onko kirjan tarina allegoria jostain oikeassa maailmassa olevasta? Kenties, ja luultavasti. Ensimmäisen kirjan aikana kehittyy kapina, jossa vallitseva järjestys järkkyy, ja ratkaisevassa osassa on Celestine.

2)

Helena Waris: Linnunsitoja #1, Konetrilogian 1. osa 2017. Myös osat 2 ja 3 julkaistu.
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,49
Sivuja 170

Helena Wariksen Linnunsitoja kertoo joukosta nuoria, jotka ovat linnoittautuneet syrjäiselle majakkasaarelle organisoidakseen sieltä käsin salaista vastarintaliikettä. Eletään tulevaisuudessa, jossa Kone hallitsee ja valvoo kaikkea. Pääosassa oleva Zemi kuljetetaan kirjan alussa majakkasaarelle. Tunnelma saarella on sisäpiirimäinen ja joukolla on selkeät johtohahmonsa, vaikka heitä kuvataankin kirjan alussa anarkisteiksi. Kirja on tulevaisuuden dystopia, jossa ihmissuhdekuviot nousevat pääosaan. Vähitellen, hahmojen käymien keskustelujen kautta, lukijalle paljastuu yhä enemmän kirjan maailman tilasta, jota superälykkäät koneet hallitsevat. Nuoret kyseenalaistavat vallitsevan maailmantilan voimakkaasti. Vain kyyhkysten avulla on mahdollista kuljettaa viestejä siten, ettei kone pääse niihin käsiksi, otaksuvat nuoret, ja siksi heillä on majakkasaarella käynnissä oma kyyhkyskasvattamo. Suunnitelma etenee, mutta tuleeko mutkia matkaan? Kirjan ensimmäisessä osassa ei ole vielä kovin paljoa tapahtumia, mutta sivujakin on vain 170.

3)

James Dashner: Maze runner Labyrintti #1, 2009, suom. 2015. Myös osat 2 ja 3 julkaistu.
Keskim. arvosana goodreadsissa: 4,02
Sivuja 402

Maze runner Labyrintti, on melko koukuttava page turner, ja trilogian 1. osa. Kyseessä on nuorten dystopinen kauhu ja jännityskirja, jossa psykologisuus nousee keskeiseksi. Kirjan maailma on alussa pieni ja suppea, eikä lukijalle paljasteta kuin pääosassa olevan Thomasin näkökulmasta asioita. Jännitystä luo onnistuneesti se, miten maailma laajenee vähitellen, mystisyyden verhoa raotetaan. Uteliaisuutta kiusoitellaan. Kauhu syntyy mm. hirviöistä, ahdingosta ja mystisestä tunnelmasta. Joukko nuoria on päätynyt aukiolle, jota ympäröi suuri ja petollinen labyrintti. Kukaan nuorista ei muista menneisyydestään mitään. Hahmot pohtivat usein, miksi tällainen ihmiskoe on järjestetty, ja miten. Tarkemmin kuvailtuna nuoret ovat kaikki poikia, mutta yhtäkkiä alueelle ilmestyy myös ensimmäinen tyttö, Teresa. Tämä tapahtuu vasta päähenkilö Thomasin ilmestyttyä aukiolle. Ihmiskokeen tuntemattomia ja vihattuja järjestäjiä kutsutaan Luojiksi, ja labyrinttiä uhmakkaasti tutkivia juoksijoiksi. Thomas haluaa jo pian yhdeksi juoksijoista. Kirjan aikana labyrintin mysteeri ratkeaa, mutta kiperien mutkien kautta, ja lopussa lukijalle paljastuu laajempi dystopinen ulkomaailma. Kirjan toisessa osassa, Poltettu maa, ollaan sitten jo aivan eri tunnelmissa. Kolmas osa on nimeltään Tappava lääke.

4)

Nonna Wasiljeff: Loukkupoika (2018)
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,48
Sivuja 336

Loukkupoika on Nonna Wasiljeffin esikoisromaani, fantasiatrilleri vankeuteen syntyneesta Aaronista. Kirja oli Topelius-palkintoehdokkaana 2019. Kirja on tunnelmaltaan ahdas ja synkkä, ainakin ensialkuun. Aaron on syntynyt Loukussa, vankilassa, jossa valtaa pitävät Tomut. Aaronin äiti on jättänyt ennen kuolemaansa vankilan kirjastosta löytyvän kirjan sivuille kätketyn viestin, jonka avulla Aaron lopulta pakenee vankilasta ihmeelliseen ulkomaailmaan, jossa on sirkuksia ja muuta omituista. Hieman erilainen dystopia.

5)

Dmitry Glukhovsky: Metro 2033 #1, 2005, suom. 2010. Trilogian 1. osa.
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,99
Sivuja 591

Metro 2033 on kulttimaineeseen noussut esikoisromaani venäläiseltä Dmitry Glukhovskyltä. Kirjan hän julkaisi alunperin netissä vuonna 2002, ja se painettiin kirjaksi 2005. Kirjasta on tehty myös peli. Kirja on post-apokalyptinen tulevaisuuden dystopia, johon sekoittuu kauhua, fantasiaa ja scifiä. Eletään 2050-luvulla, maailmassa, jossa vuonna 2033 alkanut ydinsota on tuhonnut lähes kaiken. Moskovan maanalaisiin metrotunneleihin on ennen katastrofia ehtinyt paeta pieni osa väestöstä, joka on selviytynyt, heidän joukossaan päähenkilö Artjom, joka pelastui myöhemmin kuolevan äitinsä kainalossa. Maanpäällinen maailma on täynnä tappavaa säteilyä, jonne ihmisellä ei ole menemistä. Artjom on parikymppinen poika, joka on asunut VDNH-nimisellä metroasemalla koko elämänsä. Kyseinen asema on oikeastikin olemassa. Kirjassa esiintyvä metroverkko on muiltakin osin todenmukainen, ja sitä voi kirjaa lukiessa tutkailla kirjan kansilehden takaa. Kohtalo lyö Artjomille tehtävän, vaeltaa läpi valtaisan metroverkon, ja viedä tärkeä viesti uhkaavasta vaarasta Polikseen, metroverkoston keskukseen. Matkan varrella Artjom kohtaa monenlaisia yksilöitä, jengejä, heimoja ja lahkoja, joilla on maanpäällisestä maailmasta tuttuja ideologioita, uskontoja, näkemyksiä ja toimintatapoja, usein hyvin kärjistetyssä muodossa. Jotkut jengit valtailevat asemia toisiltaan, ja ovat jatkuvassa sotatilassa keskenään. On aseita, ja luodit ovatkin käypää valuuttaa. Ruokavalio koostuu lähinnä sienistä ja sianlihasta; metroissa kasvatetaan siis sikoja. Kirjassa on myös hirviöitä, mutta selittyvätkö ne tieteisfiktiolla, esim. säteilyn aiheuttamien epämuodostumien kautta, vai ovatko ne fantasiaa? Lukukokemuksena kirja oli itselleni lähes uuvuttavan pitkä, mutta lopussa palkitseva. Tätä voi suositella vain ahkeralle lukijalle.

6)

Ernest Cline: Ready player one (2011, suom. 2012)
Esikoisromaani
Keskim. arvosana goodreadsissa: 4,27
Sivuja 510

Peliteemainen dystopia ja scifi -kirja. Jos vaikka Minecraft on jonkun mielestä kova juttu, tässä kirjassa esiintyvä virtuaalimaailma on vähän minecraft-miljöön kaltainen, mutta huimasti kehittyneempi ja laajempi. Kirjasta muodostui itselleni erittäin mukaansa tempaava page turner, vaikken olekaan pelinörtti. Kirjassa on paljon viittauksia 1980-luvun peli- ja popkulttuuriin, mikä itselleni oli nostalgista niiltä osin, joilta sitä tunsin.

Vuonna 2045 käynnistyy yllättäen suuri maailmanlaajuinen kilpa. Maailman rikkain henkilö, virtuaalimaailma Oasiksen luonut Halliday, on ennen kuolemaansa suunnitellut viimeisen "pelien pelinsä". Se joka löytää ja ratkaisee hänen käsittämättömän suureksi paisuneesta virtuaalimaailmastaan mitättömien vihjeiden perusteella kolme arvoitusta, perii koko hänen omaisuutensa ja itse virtuaalimaailman. Sellaisesta henkilöstä tulisi käsittämättömän mahtava. Maailma on saastunut, ilmastonmuutoksen ja luonnonkatastrofien riivama; sellainen henkilö saisi myös huimasti valtaa päättää maailman tulevaisuudesta. Päähenkilöksi nousee köyhistä oloista tuleva yksinäinen poika, Wade Watts, joka pelaa virtuaalimaailman ilmaisversiota pakettiauton takatilasta käsin pysyen anonyyminä. Kuin ihmeen kaupalla, hän pääsee miljardöörin jättämän arvoituksen jäljille ensimmäisenä koko ihmiskunnasta. Alkaa kihelmöivän jännittävä, ja vääjäämättömästi etenevä trilleri, jossa taistelevat niin hyvä ja paha, kuin älykkyys, nopeus ja röyhkeys. Teksti on selkeää, ja juonenkulussa pysyy mukana, vaikka se onkin välillä monimutkainen.

7)

Chris Weitz: Kaaoksen päivät #1 (2014, suom. 2017),
The young world -trilogiaa, josta vain 1. osa suomennettu
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,44
Sivuja 317

Tämä post-apokalyptinen dystopia, jossa on cyperpunk-henkisyyttä, sijoittuu New Yorkiin, jossa elossa on vain teini-ikäisiä. Kerronta on monipuolista yksityiskohtaista, ja minä-kertoja hyppelehtii kahden päähenkilön, Donnan ja Jeffersonin, välillä. Kirjassa on myös hiljalleen kehittyvä romanssi. Erilaisia jengejä, toimintatapoja ja kulttuureja on ehtinyt muodostua monenlaisia sen 2 vuoden aikana, jolloin Tauti on maailmalla tehnyt tuhojaan tappaen kaikki aikuiset ja lapset. Vain teini-ikäiset selviävät saamatta tartuntaa. Kiinnostavasti kirjassa pureudutaan myös niihin psykologisiin vaikutuksiin, joita apokalypsi aiheuttaa niin yksilöille kuin ryhmille - kuinka käyttäytyminen ja asioiden tärkeysjärjestys muuttuvat, nuorista kuoriutuu primitiivisempiä. Kirjassa kuljetaan yhä eteenpäin New Yorkin kaduilla ja törmätään erilaisiin jengeihin ja yksilöihin. Lopulta pääjoukon korviin kantautuu huhu, jonka mukaan jossain on nähty elossa oleva vanhus. Tätä pitää ehdottomasti lähteä selvittämään, ja jotain ehtii jo kirjan lopussa ratketakin, mutta harmillisesti trilogian kahta seuraavaa osaa ei ole vielä suomennettu, eikä englanninkielisinäkään niitä ole juurikaan Suomesta saatavilla.

8)

Suzanne Collins: Nälkäpeli #1 (2008, suom. 2008), trilogia
Keskim. arvosana goodreadsissa: 4,33
Sivuja 335

Nälkäpeli on maailmalla todella suosittu nuorten aikuisten kirjatrilogia, josta on tehty elokuviakin. Nälkäpeli on jännittävä dystopia, joka kertoo luonnonkatastrofien tuhoamasta Pohjois-Amerikasta, johon eri vaiheiden jälkeen on kehittynyt totalitaristinen 13 vyöhykkeeseen jaettu valtio nimeltä Panem. Nälkäpeli on rangaistus sen asukkaille, jotka yrittivät nousta kapinaan, mutta hävisivät sen. Nälkäpeliksi kutsutaan vuotuista tosi-tv-ohjelmaa, johon jokaisen vyöhykkeen on lähetettävä oma edustajansa. Päähenkilöksi nousee 16-vuotias tyttö, Katniss, joka ilmoittautuu peliin yllättäen vapaaehtoisena korvatakseen siihen valituksi joutuneen pikkusiskonsa. Nälkäpelissä 13 kilpailijaa lähetetään luonnonalueelle, jossa heistä voi selvitä hengissä vain yksi, se joka onnistuu jäämään viimeisenä eloon. Osanottajille jaetaan alussa aseet ja reput. Kirja onkin paikoin raaka ja väkivaltainen. Kirja on oikeastaan matkittu, ainakin luulisin niin, japanilaisen Koushun Takamin romaanista Battle Royale vuodelta 1999, josta myös tehty elokuva. Minua ei kuitenkaan haittaa, että matkitaan, kyllähän vaikutteita saa ottaa. Nälkäpeli eroaa monella tapaa Battle Royalesta, mm. loppuratkaisunsa suhteen. Tämä ensimmäinen osa päättyy aikamoiseen cliffhangeriin, tai vähintään ristiriitaisia tunteita herättävään tilanteeseen; pelastus onkin vain osittainen.

9)

Moira Young: Julma maa #1 (2011, suom. 2013). Trilogia.

Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,92

Sivuja 383

Julma maa on Dust lands -trilogian ensimmäinen osa. Kirjassa ollaan dystopiassa, jossa luonto on kuivunut käppyräksi, suorastaan aavikoitunut kauttaaltaan. Mad Max -tunnelmaa siis (?), ilman niitä kulkupelejä. Tunnelma on muutenkin synkkä ja ahdistava. Pääosassa olevan Saban kaksoisveli Lugh kaapataan kotileiristään Hopeajärven rannalta neljän mustakaapuisen ratsastajan toimesta. Saba aloittaa mahdottomalta tuntuvan pelastusretken halki erilaisten seutujen. Matkan varrella kohdataan monenlaisia heimoja, joilla erilaisia elinkeinoja. Kirjan maailmassa ei ole lakeja tai sitovia sääntöjä; vahvimman oikeudella mennään, eikä juuri kehenkään voi luottaa. Saba kohtaa matkallaan niin hyviä kuin huonoja ihmisiä. Niin kostonhalu kuin rakkaus ajavat häntä eteenpäin.


10)

Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta #1 (2018), Sensored reality -sarjassa myös 2. osa Glitch
Keskim. arvosana goodreadsissa: 3,49
Sivuja 327

Sensored Reality -sarjassa on hieman positiivisempi tunnelma, vaikka kyseessä onkin dystopia. Tulevaisuuden Helsinki, 2200-luvulla, on osittain uponnut merenpintojen noustua, mutta ei se mitään, ihmiset sinnittelevät silti pitäen yllä tilanteeseen sopeutunutta yhteiskuntaa. Kirjan pääosassa oleva tyttö, Bug, on muuttanut äitinsä kanssa Japanista takaisin Suomeen. Hänen äitinsä on johtaja yhdessä suurimmista pelifirmoista, joka on pian julkaisemassa uudenlaisen, mullistavan virtuaalipelin. Helsingissä kukoistaa peliteollisuus. Kolme suurta pelifirmaa työllistää suurimman osan väestöstä. Kouluun mennään vesiskoottereilla ja veneillä. Kirjassa myös ninjailua sekä ihmissuhdekiemuroita koulussa. Kirjan nimi tulee mullistavan pelin beta-versiosta, jota Bug pääsee testaamaan. 

Kuvia

Paljon on tapahtunut kirjastoelämässäni sitten viime kirjoituksen. Kuvat kertokoot siitä jotain. :)

Kuvassa kirjoja, joita vinkkasin 4-luokkalaisille Märynummen koulussa viime syksynä.

Heli Laaksonen veti Halikon kirjaston pihalle valtavan paljon porukkaa Salon ensimmäisessä Taiteiden Yässä 6.9.2018.

Itsekin kävin Taiteiden Yässä Salon torilla esittämässä Takakansioopperaani Suomen parhaaksi valitun kirjastoauton luona.

Halikon kirjastoauton kyydissä olen ollut töissä talven aikana kiertämässä lähikouluja.

Kuusjoen kirjasto osallistui Yö Kuusjoella tapahtumaan, ja itse olin paikalla nuuttipukkina pitämässä runokaraokea. :D 

Genrevinkkausta 8-luokkalaisille.

Runoilija esiintyi Halikon kirjastolla. 

Dekkarihuoneen arvoitus Halikon kirjastolla. Yritin kehittää pakopelihuoneen, mutta lopputuloksena oli tällainen kevyempi versio. Dekkarihuoneeseen on kätketty murha-ase. Sen voi löytää etsimällä klassikot hyllystä ja täyttämällä ristikkoa.

Kevään toinen runoilijavieras, Päivikki Franck, Halikon kirjastolla.

Lukemisen edistäminen lasten ja nuorten parissa

Lukemisen edistäminen lasten ja nuorten keskuudessa on yksi kirjaston tärkeimpiä tehtäviä. Luetun ymmärtämisestä riippuu lähes kaikki. Ymmärtävätkö ihmiset toisiaan, osaavatko he ilmaista itseään, tarinallistaa projektejaan, tekemisiään tai itseään sosiaalisesti (?), kykenevätkö he keskittymään asioihin syvällisesti? Tälle perustuu rauha, hyvinvointiyhteiskunta, kaikki kehitys ja keskinäinen luottamus. Yhteiskunta koostuu tarinoista, joiden mukaisesti eletään, tehdään työtä ja menestytään; minkä kukin sitten menestykseksi katsookaan. Kaikki vertaavat itseään arkkityyppeihin ja näkyviin hahmoihin, jotka on painettu syvälle kulttuuriperimäämme. Elämän kaava ei synny tyhjästä, vaan sitä matkitaan monista lähteistä. Mikäli tarinoita ei osata kertoa, eivät pärjää yksilöt, projektit tai yritykset. Tarinan ymmärtäminen syvällisesti on yksi tärkeimmistä taidoista; se voi nostaa ihmisen kuilun partaaltakin. Tarinan voi kertoa myös toivottomuutta lietsoen. Jokaisella alalla on hyötyä siitä, että osaa lukea, kirjoittaa ja parhaimmillaan luoda positiivisia tarinoita; ei yksistään peli- tai mainosalalla, vaan kirjaimellisesti, millä tahansa alalla: ravintola-alalla, metallialalla tai hoitoalalla. Se, jolla on paras tarina, voittaa aina kilpailun pitkällä aikavälillä. Toivottavasti parhaat tarinat kerrotaan tulevaisuudessa hyvien asioiden puolesta.

Kirjastotyössä olen tänä vuonna ollut aktiivinen lukemisen edistämisen parissa, sekä kouluyhteistyön parissa yleisemmin. Olen järjestänyt monenlaista sisältöä ryhmille päiväkoti-ikäisistä aina 9-luokkalaisiin asti. Maaliskuun ja marraskuun välillä olen esim. vetänyt 19 kertaa kirjastonkäytön opastuksen ja kirjavinkkauksen Armfeltin koulun 7-luokkalaisille, tavoittaen yhteensä noin 400 oppilasta. Tunnit ovat luentomaisia, mutta pyrin aina keskustelevaan ilmapiiriin. Päiväkotilaiset, eskarit ja 1- tai 2-luokkalaiset kävivät satuhetkessä 13 kertaa (ryhmäkoot 8-25). Kiersin syksyn aikana Halikon lähikouluilla 8 eri käynnillä ja pidin kirjastonkäytön opastuksia ja kirjavinkkauksia tavoittaen hieman yli 200 koululaista, jotka olivat 1-3 -luokkalaisia. Yhteensä 1-3 -luokkalaisia on käynyt järjestämilläni tunneilla kevään ja syksyn aikana tähän mennessä yli 500. Mediamatkalla, jossa opitaan monenlaista, on käynyt 3 kerralla yhteensä 59 neljäsluokkalaista. 5-6 -luokkalaisia kävi kirjastonkäytön opastuksessa ja kirjavinkkauksessa 22 oppilasta. 9-luokkalaisia kävi syyskuussa tiedonhaun opastuksessa 35 oppilasta. Nuorisopalveluiden kanssa yhteistyössä järjestetyssä mangan ja animen illassa kävi 6 nuorta.

Kirjastonkäytön opastusta

Tällä volyymilla yksittäinen, kouluyhteistyön parissa uusi kirjastotyöntekijä on voinut hieman alle 9 kuukaudessa tavoittaa lapsia ja nuoria lukemisen edistämisen merkeissä. Jotakin sisältöä on järjestynyt karkeasti arvioiden yli 1000:lle lapselle ja nuorelle kaiken normaalin kirjastotyön ohessa. Olenkohan siis palkkani ansainnut? Kirjaston ja koulun välinen yhteistyö on todella keskeisessä osassa lukemisen edistämiseksi tehtävässä ruohonjuurityössä. Avaimet patojen murtamiseksi sijaitsevat kirjastonhoitajien ja opettajien välisessä yhteistyössä; kun lapsille saadaan jo varhain positiivisia lukukokemuksia, lainauskokemuksia ja vapauden tunnetta selailla suurta kirjakokoelmaa kirjaston hyllyjen väleissä. Minkä kirjan lainaisin seuraavaksi? Kirjat raivaavat seesteisen ja keskittymiskykyä parantavan vaihtoehdon hektiselle digitaalisyötteelle, jota lastenkin arki alkaa olla täynnä. Kirjan lukeminen keskittyneesti alusta loppuun on erittäin palkitsevaa ja kehittävää. Jotkin asiat eivät digitalisoitumisen myötä todellakaan parane. Lukukokemuksen osalta painettu kirja, jota voi pidellä käsissään, on yhä ylivoimainen.

Analyysiä Perno Mega City -kirjasta

Noora Vallinkoski on kirjoittanut Perno-Pansion alueen elämää 80- ja 90-luvuilla käsittelevän kirjan, Perno Mega City - Lähiöromaani (Atena Kustannus 2018), johon hän ammentaa aineksia omasta lapsuudestaan kyseisellä alueella. Olen itse kotoisin juuri samaisesta tähkiönkadun pihapiiristä, johon kirjan ydintapahtumat sijoittuvat. Sen vuoksi kirjan lukeminen herätti minussa nostalgisia tunteita monessa kohdin.

Kirjan lukeminen oli varsin henkilökohtainen kokemus, sillä tunnistin jatkuvasti tuttuja maisemia ja henkilötarinoiden palasia. Miljöö oli pienintäkin piirtoa myöten todenmukainen. En olisi uskonut, että joku kirjoittaa lapsuuteni syrjäisen lähiön ajoista vielä joskus kirjan. En tuntenut kirjailijaa ollessani lapsi, sillä hän oli minua 5 vuotta vanhempi ja asui viereisessä kerrostalossa. Tuohon aikaan lapsia oli pihapiirissä todella paljon, kymmenittäin. Nykyään kirjailija asuu Tanskassa. Hän on opiskellut mediatutkimusta ja luovaa kirjoittamista Turun yliopistossa.

Kirja on onnistunut todella rikkaasti ja elämänmakuisesti kuvailemaan tuon ajan tunnelmaa ja elämänmenoa. Tunnistin moniakin yhteisiä sukupolvikokemuksia. Ja ne paikat: Manteli, Kuunari, Navigare ja telakka, Heinikonkatu ja Tähkiönkatu - oi mitä nostalgiaa. Kirja on ansiokas monitasoisuudessaan. Huomiota saa niin yksilötaso, yhteisö- ja perhetasot, kuin myös yhteiskunnallinen taso sekä varallisuuserojen aiheuttamat luokkaerot ja niiden vaikutukset, yleiset näkemykset ja asenteet. Asuinaluetta ja sen historiaa käsitellään myös monipuolisesti; miten rakennettiin työväentalo Pansiola (sittemmin tuhopoltettu), miten sai alkunsa kansakoulu, milloin telakka siirtyi keskustasta Pansioon. Kertojanäänenä ja tarkkailijana on kirjan aikana lapsuudesta kohti varhaisaikuisuutta varttuva Hanna. Asioita selviää hänelle muiden henkilöhahmojen, kuten Yrjö-papan tai Mailiksen kertomana. 

Varsinkin luokkanäkökulman esille tuomista monisyisen yksilökokemuksen kautta pidin kirjassa arvokkaana. Perno-Pansio on aina ollut duunarivoittoista aluetta, mutta ei täysin, on siellä jokunen porvarikin asunut, ja alueen asuntokanta onkin monipuolista, eikä kyseessä ole mikään homogeeninen betonilähiö. Lapsi ymmärtää ja muistaa varallisuuseroihin perustuvan syrjinnän pitkään, vaikkei osaakaan vielä lapsena sanallistaa kokemiaan vääryyksiä. Henkilökohtainen kokemukseni on, että keskiluokkaistuneet aikuiset syrjivät jatkuvasti vuokrataloissa asuvien työläisperheiden lapsia, ja opettivat lapsiaankin niin tekemään. Sivulla 175 omakotialueella tavatun naisen hengitys pysähtyy vain puolen sekunnin ajaksi, kun hän muodostaa päässään ennakkoluuloja tähkiönkadulla asuneesta Hannasta, joka on kirjan päähenkilö, mutta Hanna ymmärtää silti mistä reaktio johtuu - heissä vuokratalojen lapsissa oli naisen mielestä jotain epäilyttävää. Vastaavanlaisia muistoja itsellänikin on paljon. Oli selkeä hierarkia. Aikuiset kuvittelivat, että lapset eivät ymmärtäisi mistä heidän rajanvetonsa ja asenteensa johtuivat, miksi lasten ei annettu leikkiä keskenään tai miksi kaikkia ei päästetty kylään. Oikeasti nämä valinnat ja linjanvedot riipaisivat syvältä. Ulossulkemisen muistaa vielä aikuisenakin.

Vallinkoski sekoittaa sujuvasti aineksia tuon ajan pop-kulttuurista, koululaiselämästä, laman aiheuttamista ongelmista (työttömyys ja alkoholi) ja materiaalisista puitteista, ja saa aikaan autenttiselta tuntuvan romaanin tuon ajan Perno-Pansiosta. Teini-ikään tultaessa matkustetaan bussilla Hansakortteliin, käydään hesessä ja nuorisokeskus Palatsissa (tuttu paikka sekin), ja aletaan kokeilla päihteitä. "Maailma" avartuu Pernon ulkopuolella. Kirja on selkeästi myös nuoren tytön kasvutarina. Vaikeuksien kautta kuljetaan, mutta pinnalla pysytään, ja ainakin koulussa pärjätään. Keskiössä ovat oman perheen vaikeudet: isän syöpä, äidin mielenterveysongelmat sekä omat pelot ja ahdistus.

Minulle heräsi kirjasta jopa kotiseutuylpeyttä, ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni. Perno-Pansiolla on kuitenkin ollut rikas historia työväentaloineen, lentokenttineen ja puutalopihapiireineen. Laivateollisuus on alueen kantava voima yhä tänäkin päivänä. Vihdoinkin joku kirjoittaa alueesta ja sen tavallisista ihmisistä laadukkaan kirjan. Marko From on toinen Pansiosta jonkinlaisen kirjan kirjoittanut. On vaikea ymmärtää miksi Varsinais-Suomen suurimman työpaikkarykelmän kyljessä sijaitseva lähiö on tänäkin päivänä niin näivettynyt. Kirja keskittyy juuri siihen ajanjaksoon, jolloin alueen asiat alkoivat mennä huonompaan suuntaan. 90-luvun lama jätti monia lapsiperheiden isiä ja äitejä työttömiksi, ja sen myötä täyttyivät iltaisin Navigaret ja metsäpubit. Alkoholi moninkertaisti työttömyyden tuomat ongelmat. Moni kärsii niiden säteilyvaikutuksista yhä tänäkin päivänä.

Kirjalla on henkilötasolla dramaattinen ja tositapahtumiin perustuva loppu. Humalainen nuori ajoi traktorilla kuoppaan, ja huonostihan siinä kävi. Samalla tapaa myös koko alueen kehityskulku on ollut traaginen. Potentiaalia joskus oli, mutta mihin se hukattiin? Onneksi sentään Pernon telakka on saanut paljon suuria laivatilauksia viime aikoina. Kenties Perno-Pansion alue saa vielä uuden mahdollisuuden nousta ja kehittyä.

Kirja oli siis oikein hyvä.

Syysterveisin
Aarne :)