Kuvia etäkirjavinkkauksista

Korona-aikana ovat kehittyneet digitaaliset tavat järjestää opetusta. Niin myös me kirjaston puolella olemme ottaneet käyttöön etäyhteyksiä kouluyhteistyön saralla. Vuoden 2020 syksyllä aloitin ensimmäiset etänä pidettävät kirjavinkkaukset Armfeltin yläkoululaisille. Kyseessä oli sarjakuvavinkkaus. Sen jälkeen etävinkkauksia tuli pidettyä vielä Kuusjoen, Meri-Halikon, Hajalan, Vaskion ja Mustamäen kouluille kevään 2020 aikana. 

Märynummen 1.-2.-luokkalaisille pidin erikoisemman etäohjelman, kun he toivoivat minulta ilmiöviikolleen vinkkejä ruotsalaiseen lastenkirjallisuuteen. Nostin esille muutaman klassikkokirjailijan, Selma Lagerlöfin, Astrid Lindgrenin ja Gösta Knutssonin. Lapset tykkäsivät erityisesti siitä, kun kirjailijoiden syntymäkaupungit oli sijoitettu Ruotsin kartalle, ja samassa kartassa näkyi myös Salon sijainti. Näin hahmottui vähän se, kuinka läheinen maa Ruotsi onkaan. 

Erikoisempi juttu oli myös vinkkaus, jossa esittelin lasten tietokirjojen kautta erilaisia historiallisia tapoja pitää yhteyttä 3.-luokkalaisille. Tämä pieneksi tarkoitettu tehtävä vei minut täysin mukanaan, ja tulin lopulta tuottaneeksi aika kattavan esityksen, ja kirjoja roudasin koululle pari kassillista tätä varten. Koulun päässä he saivat selailla kirjoja, joita esittelin samanaikaisesti etäyhteyden kautta screeniltä. Olin listannut muistiin kustakin tietokirjasta ne sivut, joilla erilaisia historiallisia tapoja pitää yhteyttä esiteltiin. Noiden aukeamien kuvia oli myös esitykseni taustalla. Tuo vinkkaus onnistui yli odotusten.

Syksyllä 2021 etävinkkauksia ei ole enää tarvinnut pitää, vaan olen jälleen päässyt kouluille ilmielävänä paikanpäälle esittelemään uutuuskirjoja, ja rupattelemaan lukemisesta koululaisten kanssa. Saa nähdä jäävätkö etäkirjavinkkaukset, ja muut vastaavat, pysyviksi tavoiksi järjestää opetusta, opastusta ja kokouksia, ja missä määrin, vai palaammeko korona-ajan mahdollisesti joskus loppuessa jälleen entiseen malliin. Aiemminhan näitä oli hyvin vähän, jos laisinkaan. Ehkä vain tietyillä kansainvälisillä aloilla käytettiin etäyhteyksiä, mutta ei meillä kirjastoissa.

Kuvia etävinkkauksista 2020-2021:

Koulun ja kirjaston yhteistyötä toteuttamassa

Tässä työssä ehkä parasta on vierailla pienissä lähikouluissa "kirjastolähettiläänä" (ehkä hieman mahtipontinen termi :D). Nämä reissut ovat aina mukavia. Koulun ja kirjaston yhteistyöohjelman mukaisesti kierrän Halikon alueen kyläkouluissa kertomassa kirjastosta ja vinkkaamassa kirjoja, innostaen lapsia samalla lukemisen pariin. Pienimpiä tulee kannustaa lukemaan oppimisessa, kutakin sitä omaa vauhtiaan; mutta monen motivaatio oppia lukemaan varmasti kasvaa, kun he kuulevat mitkä huikeat mahdollisuudet kirjastokortilla avautuvat kirjojen maailmoihin. Osaamisen erot ovat tässä vaiheessa lukuvuotta vielä suuret. Toiset ykkösistä ovat jo ennen koulun alkua oppineet sujuvasti lukemaan (voivat lukea esim. Harry Pottereita), toisille taas monet kirjaimistakin ovat vielä vieraita. Heille käyvät tässä vaiheessa lähinnä kuvakirjat, ja ta-vu-te-tut kirjat lukemisen opettelua varten.

Meri-Halikossa

Tänään sain syysurakan valmiiksi ja ympyrän sulkeutumaan, kun kävin viimeisessäkin Halikon lähikoulussa, Meri-Halikon koulussa. Muita lähikouluja ovat Märynummen, Vaskion, Mustamäen ja Hajalan koulut. Armfeltin koulu taas on lähes 900 oppilaan koulu Halikon keskutassa. Nyt on tullut kierrettyä niin pienet kyläkoulut kuin oppilasmäärältään valtaisan Armfeltin koulun alaluokat, ja kenttä on siis tullut tutuksi. Ykköset on saatettu kirjaston asiakkaiksi kirjastokorttien myötä, ja tutustuttamalla heidät kirjaston ideaan. Useimmilla on jo lainaus- ja palautuskokemuksiakin, jollei Halikon kirjastosta, niin ainakin Halikon kirjastoautosta. Kouluyhteistyö alaluokkien osalta toki jatkuu pitkin lukuvuotta, mutta nyt on suurin pullonkaula ohitettu, ja voin huokaista helpotuksesta. Seuraavaksi sitten vuorossa 7-luokkien opastukset. Kirjaston kouluyhteistyön työmaa on todella suuri ja tärkeä.

Kesällä ja syksyllä olen lukenut paljon lasten- ja nuortenkirjallisuutta laidasta laitaan. On tullut luettua Supermarsua (tykkäsin!), Puluboita (en tykännyt, mutta Veera Salmen toinen kirja Saari oli hieno nuorten seikkailuromaani), Ellaa ja kavereita, Geoetsiviä, Karhua ja kaniinia, Roald Dahlia, Lagercrantzin Dunne-kirjoja, Babette Colen kuvakirjoja, Kepler62-sarjaa eteenpäin (nyt osassa 6!), Lasse-Maijan etsiväkerhoja, yhden Neropatin Päiväkirjankin (yleissivistyksen vuoksi), Rick Riordanin kirjoja (Magnus Chase ja Percy Jackson), Erin Hunterin Etsivät-sarjaa, Terry Pratchettin Onttu-trilogiaa ja Tuutikki Tolosen Mörkövahtia (se oli loistava!). Lasten- ja nuortenkirjallisuus on monessa mielessä jopa parempaa kuin aikuisten kirjallisuus, koska siitä puuttuu turha pätemisen tarve. Hyvät tarinat toimivat kaiken ikäisille, kuten on esim. Roald Dahlin kohdalla.

Lukemisen edistämisen tärkeydestä voisin kirjoittaa myöhemmin toisen bloggauksen. Siinä aihe, josta saattaisin keksiä jotain uuttakin sanottavaa.

Syysterveisin
Aarne