keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Mirkka Mattheiszen: Kuvittele reuna (2014)

Jos visualisoisin Mirkka Mattheiszenin Kuvittele reuna -runokokoelmaa, käyttäisin ilmavia, avaria ja laajoja siveltimen vetoja. Tarkkoja ääriviivoja en pienille tilanteille piirtäisi, mutta joissain kohdin käyttäisin kirkkaitakin värejä.

Kirja lähtee liikkeelle pienistä arjen hetkistä, kaupungissa, kahden ihmisen välillä, pelloilla, rannoilla ja hetteiköissä. Lukiessa tulee sellainen olo, että teos ammentaa jossain määrin kirjoittajan omasta elämästä, kuinkas muutenkaan... Kielenkäyttö on loikkivaa, paikoin abstraktia ja minimalistista. Jonkin verran käytetään vähän tarkoittavia täytesanoja, mutta ehkä niillä on oma roolinsa tässä taideteoksessa.

Kertoja kertoo mitä tekee, mitä ajattelee, miten suhtautuu asioihin ja ohi kiitäviin hetkiin; vaihdellen unenomaisella ja realistisella otteella. Kertojan ääni on hiljainen, mutta tarkka. Se analysoi todellisuuden pienimpiä yksityiskohtia kauniisti, tuoden oivaltavasti esiin vaikeasti huomattavia puolia.

Runoissa toistuu usein luonnon ja teknologisaation välinen kontrasti. Hyönteisen veden päällä hyppelyn keskeyttää metsäautotien raskas jytinä.

"...ja miten kaatopaikka kasvaa ketoa, sen rinnettä

rappauspintaa ja miten aurinko kuvioi verille kertaa heijastuvaa kuvaa"
"Meluvallien takana kodit ja kodittomat, kaupunkimetsistä paikkoja pummien kuolla..."

Kuvittele reuna näille tilanteille. Teoksen nimi on eräänlainen käsky.

Kirjan loppupuolella luontoteema nousee enemmän esille. Runot eivät suoranaisesti ota kantaa, mutta ne asettavat kuvia vierekkäin siten, ettei tietynlaisia johtopäätöksiä voi olla vetämättä. Kyllä kulutusyhteiskunnan irvistely nousee rivien välistä melko vahvasti joissain kohdin, ja sitaatti Linkolalta voimistaa tätä tunnetta liikaa analysoivan lukijan päässä... Turku ja itsemurha -aiheiset runot piristivät tätä turkulaista lukijaa kummasti.

Teos voitti siis valtakunnallisen RunoKaarina -kilpailun 2014. Hyvähän se on, kun tarkkaan lukee.


4/5 (outoa kuvata taideteosta numeraalilla, mutta menkööt...)

tiistai 19. toukokuuta 2015

Sateenkaarihylly valmistumassa

Raision pääkirjasto saa piakkoin oman #sateenkaarihylly :nsä. Olen saanut koota aineistoa siihen viime viikkoina, ja yli 140 nidettä on jo koossa. Kuvassa ensimmäiset tarroitetut. Myös dvd- ja vhs-materiaalia tulee jonkin verran. 


perjantai 8. toukokuuta 2015

Tosi kyseessä -näyttelyssä

Eilen käväisin kahden Turun taideakatemiasta valmistuvan kuvataiteilijan opinnäytetyönäyttelyssä Barkerilla. Mirja Hanikka ja Veera Järveläinen.

Taiteilijat
Taiteilijat ovat ystävyksiä, ja järjestäneet keskenään jo useamman näyttelyn viime vuosina. Heidän taiteensa myös sopii yhteen. ”Tosi kyseessä” käsittelee yksilön toimintaa ja selviytymistä maailmassa, jossa totuus on subjektiivista.


Näyttelyssä oli esillä parikymmentä kuvaa ja yksi musiikkivideo, taiteilijoiden oma tuotos, sellolla ja kitaralla soitettua folkia. Kuvataiteilijat myös soittivat musiikkiaan avajaisissa.


Eräs näyttelyvieras. (Oli siellä parikymmentä muutakin...)


Barker, Turun vapaan taiteen näyttämö, sijaitsee Raunistulassa.

RunoMatinea

Se ideoimani RunoMatinea on nytten sitten toteutumassa, ti 26.5. Raision pääkirjastossa.


Enää kuukausi jäljellä työharjoittelua. Meneepä aika äkkiä!

tiistai 5. toukokuuta 2015

Sammakon uutuuskirjailta

Jyri Jaakkola: Pieniä vallankumouksia

Jyrin elämänsä aikana julkaistuista teksteistä ja artikkeleista on julkaistu kirja, Pieniä vallankumouksia (2015). Sammakon kirjakaupassa kirjaa oli esittelemässä ja taustoittamassa Jyrin ystävä Johan, yksi kirjan toimittajista, joka kommentoi myös toista samaan aikaan esiteltyä kirjaa, vieressä seisovan Tomi Astikaisen teosta "Miten elää ilman rahaa".



(Taustaa: Jyri Jaakkola oli ihmisoikeusaktivisti (1977-2010), joka ammuttiin poliittisin motiivein Meksikossa vuonna 2010 hänen ollessa matkalla intiaaniväestön autonomiseksi julistamaan San Juan Copalan kylään ulkomaisena tarkkailijana. Jaakkola oli tunnettu myös reilunkaupanlaiva Estellen toiminnasta, jota pyöritettiin Turusta käsin.)

Johan Ehrstedt ja Tomi Astikainen keskustelevat. Sammakon Seppo Lahtinen (oik.) haastattelee.


Tomi Astikainen: Miten elää ilman rahaa

Astikaisen kirja vaikutti mielenkiintoiselta, koska hän kertoo siinä liftausreissuista ja seikkailuistaan 5 vuoden ajalta. Valmistuttuaan (ilmeisesti?) kauppatieteiden maisteriksi, hän päätti repäistä aivan toiseen suuntaan vuonna 2009. Kirjan fokus on ilmeisesti myös hänen reissujensa aikana tapaamien ihmisten tyyleissä elää kokonaan ilman rahaa, tai erittäin vähällä; niin oli onnistunut eräs pyörätuolissa istuvakin matkustamaan Euroopasta Australiaan 20 eurolla.

Tilaisuudessa Astikainen kommentoi ristiin lukemaansa Jaakkolan kirjaa, nostaen sieltä myös omaan rahattomaan elämäntapailuunsa sopivia lainauksia.

kirjat:
Tomi Astikainen: Miten elää ilman rahaa (into, 2015)
Jyri Jaakkola (toim. Ehrstedt, Haapanen, Lapintie): Pieniä vallankumouksi (sammakko, 2015)