Tehdas -teatterissa on esitetty kevättalven aikana brittiläisen Sarah Kanen 90-luvulla kirjoittamaa näytelmää masennuksesta. Psykoosi 4.48 on nyt ehkä ensimmäistä kertaa Suomessa, suomeksi, sovitettuna vieläpä nukketeatteriin.Nyky-nukketeatteri ei tarkoita vain nukeilla teatteroimista. Käytännössä tämä teatterimuoto yhdistelee mosaiikkimaisesti erikokoisia ilmaisukeinoja, miniatyyristä, ihmisenkokoiseen ja suurempaan. Oman kokemukseni mukaan nyky-nukketeatterissa nuketkin ovat aina mukana, ohessa tai pääosassa, mutta niiden lisäksi voi lavalla tapahtua kaikkea mahdollista; ainakin turkulaisten uuden aallon tekijöiden toimesta. Nukketeatteri on ilmaisunvapautta kokonaisvaltaisimmillaan.
Turun Sanomien jutun (1.2.2015) mukaan näytelmä "onnistui välttämään kliseitä". Olen täysin eri mieltä, mutta en suinkaan negatiivisessa mielessä. Näytelmä vain sattui käymään alusta alkaen järjestäen läpi kaikki masennuksen stereotyyppisimmät tilanteet ja kokemusmaailmat, mitä julkiseen näkökulmaan asti on tihkunut.
Näytelmä lähtee liikkeelle hitaasti lavalle rakennetussa synkässä vuokrakämppä-miljöössä, jossa pääroolissa toimiva ihmisnäyttelijä, Outi Sippola, hääräilee. Pian mukaan tulvahtaa myös nukketaso, kun tämä tarttuu lattialla lojuviin esineisiin ja käyttää niitä "pikkumaailmojen" luomiseen. Masentuneen tunnetilojen kuvailu luonnistuu syvällisesti.
Symboliikkaa käytetään osuvilla tavoilla. Mitä heikolla hetkellä pureksittavat ruusut kuvastavat? Näyttelijä pukeutuu kymmeneen takkiin ja möyrii ympäriinsä ahdistuneena. Jossain välissä aggressiivinen oveen koputus säikäyttää hänet. Savu- ja ääniefektit voimistavat kohtauksia.
Näyttelijä puhuu murretta ja sanoo suoraviivaisesti, monologimaisesti, miltä tuntuu. Tekstin ovat onnistuneesti suomentaneet Hilla Väyrynen ja Outi Sippola. Ohjaus on Johanna Latvalan ja nuket, lavastus sekä puvut Maiju Tainion työtä.
Näytelmä rytmittyy kämäisen kämpän, psykologin vastaanoton, mielisairaalan lääkehelvetin ja masentuneen päänsisäisten maailmojen ympärille. Ilmaisukeinot vaihtelevat tiuhaan tasoilta toisille, mutta onnistuvat nivomaan tyylillisesti yhtenäisen kokonaisuuden.
Loppua kohti meno kiihtyy ja päähenkilö joutuu tanssimaan veitsenterillä. Huipennus on unenomaisen mystinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti