Turkulaisen runoilijan Susinukke Kosolan (pseudonyymi) toinen runoteos, Tutkielma ihmisyyden marginaaleista, on tutkielma, joka käyttää lähdeviitteinään yksilön kokemusmaailmoja, muistoja. Teos julistaa ne luotettaviksi faktoiksi, koska todellisuus ei koostu reaaliluvuista, ja tämä teos vittuilee systeemille, joka on pyöristänyt "ylijäämäluvut" pois yhteiskunnan normaalijakaumasta. Ylijäämäluvut viittaavat marginaalitapauksiin, mediaanista poikkeaviin ihmiskohtaloihin, joiden olemusta tämä tutkielma yrittää valottaa.
Teos käy läpi kuusi erilaista ihmisyyden marginaalia, ja muodostaa näin mukavasti etenevän temaattisen kokonaisuuden. Jännite syntyy herkkien ja monimukaisten, sielujaankin epäilevien, repaleisten, tuntevien ihmisten ja heidän elämiä vain binäärikoodin kautta datana hahmottavan kylmän koneiston välille.
"Asiasta tulee fiktiota jos siitä kirjoitetaan vaihtoehtomediaan" - kunkin kappaleen alussa mainitaan ironisesti jokin lammaslaumaa paimentava teesi. Unenomaisuuden ja selkeän vuorottelulla, teos käsittelee mm. hulluutta, syrjäytyneisyyttä, vapaata rakkautta, koulukiusaamista, kiakkovierasjuhlia, itsetuhoisuutta ja yleisesti ihmisen elämää ja osaa filosofisesti. Vaikka kaikkea epäillään aika synkissä tunnelmissa, maalaa kerronta jonkinlaisen valokehän aidon ihmisyyden päälle.
Kirjan ulkoasu on varsin kaunis, ja sivuille on siroteltu myös visuaalista ilmaisua, joka tukee osuvasti runoutta. Susinukke Kosola on itse kirjoittanut, kuvittanut ja taittanut kirjan, ja julkaissut sen anarkistisen Kolera -kustantamon kautta. Teos on saanut hyvää palautetta (Voima-lehdessä: 5/5) ja valittu toiselle sijalle eräässä esikoiskirja-raadissa Helsingin kirjamessuilla.
Harvoin runokirjaa tekee mieli lukea uudestaan, mutta nyt jäi sellainen fiilis. Tässä riittäisi vielä pureksittavaa.
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti