Isä on Hanneriina Moisseisen 2013 ilmestynyt sarjakuvakirja. Jo kannen synkkä ilme vihjaa kaihosta ja surusta. Kirja käsittelee tekijän kipeää henkilökohtaista kokemusta - isän katoamista hänen lapsuudessaan 80-luvun lopulla. Aiheen melankolisuudesta huolimatta kirja ei ollut lukukokemuksena pelkkää musertavaa surua, vaikka viimeisellä sivulla melkein kyynel poskelle vierähtikin. Aiheen käsittelytapa on rauhallinen, hengittävä, kaunis ja syvällinen. Kuvitus on kokonaisuudessaan mustavalkoista, lyijykynällä ja kenties hiilivärillä piirrettyä, ja lisäksi seassa on ompeleilla kuvitettuja ryijyjä, jotka viestivät ajan kulumisesta, vaikeiden muistojen pitkällisestä käsittelystä. Kun kadonneen ruumista ei koskaan löydy, on tilanne psykologisesti vaikeampi kuin sen löytyessä. Kirjassa muita teemoja ovat esim. itä-suomalaisuus, karjalaisuus, luonto, lapsuus, kuukautiset, koulukiusaus, lasten ilkeys, naapurisuhteet ja syrjäisyys. Kirja sisältää myös englanninkieliset tekstitykset pienellä präntillä. Annan kirjalle 5/5 tähteä.
 |
| Hanneriina Hiltunen: Isä (2013). 5/5 tähteä. |
Mustien Uhrien Herra on 2017 ilmestynyt Piko ja Fantasio -sarjakuva, joka on "Uudet seikkailut" -sarjan 13. osa. Tämä oli ensimmäinen lukemani Piko ja Fantasio -kirja, ja yllättäen tykästyin siihen, vaikka ennakkoluulojeni mukaan sarjakuva vaikutti liian tuotteistetulta, muoviselta, kenties lapselliselta ja epärealistiselta. Kuvittaja on Olivier Schwartz ja käsikirjoittaja Yann. Pikoa ja Fantasiota on julkaistu vuodesta 1938 lähtien ja se on yksi suosituimmista belgialais-ranskalaisista sarjakuvista Asterixin, Marsupilamin, Tintin ja Niilo Pielisen ohjella. Teos on niin sanotusti laadukasta sarjakuvaa, jossa inhimillinen kädenjälki ei näy samoin kuin monissa suomalaisissa indie-tuotannoissa. Kuvat ovat kliinisyydestä huolimatta maailmoja, joihin tekee mieli sukeltaa. Sarjakuvan maailma tukeutuu moniin historiallisiin faktoihin, mutta maustaa niitä sopivalla määrällä fantasiaa ja magiaa. Kirja käsittelee esim. kolonialismia, diktatuuria, korruptiota, terrorismia, Kongon alkuperäiskulttuureja, rasismia, orjuutta ja kristillistä lähetystyötä. Pikon ja Fantasion kotikaupunki on Bryssel, joka kuvataan romanttisen ränsistyneenä yhteisöllisenä kulttuurikaupunkina. Hauskasti kirjan hahmot itsetietoiseen sävyyn ilkkuvat toiselle belgialais-ranskalaiselle sarjakuvahahmolle Tintille. Haluan lukea lisää Pikoa ja Fantasiota Annan tälle 4/5 tähteä.
 |
| Schwartz & Yann: Mustien Uhrien Herra (2017). 4/5 tähteä. |
Riutta on Petri Hiltusen vuonna 2005 julkaistu scifi-sarjakuva. Kyse on itsenäisestä tarinasta, joka toimii sellaisenaan, vaikka onkin lyhyt. Lukija tempaistaan keskelle jännittäviä tapahtumia ulkoavaruuteen, jossa Marsiin matkalla oleva miehitetty alus on joutunut ongelmiin. Aluksen johtaja on suomalainen ruskeaihoinen Jani. Kuvien maailma on mystinen ja yllätyksellinen. Värit ovat mustavalkoiset kannen värikuvasta huolimatta. Tarinankerronta luo tunteen siitä, että jotain suurta on hetikohta paljastumassa - mahdollisesti ensiyhteys älykkääseen sivilisaatioon. Toinen vaihtoehto on, että kaikkien käy kalpaten. Genre on selkeästi spekulatiivista fiktiota tai science fictionia. Kuvitus on laadukasta, mutta kädenjälki näkyy. Kirjan lyhyys on toisaalta heikkous toisaalta vahvuus. Kokonaisuutena tarina on irrallinen, joka universaalin otteensa vuoksi toimii sellaisenaankin, kytkeytymättä jatkumoon. Täysin tyydytetty olo tarinasta ei kuitenkaan jäänyt, vaan jäin kaipaamaan jotain enemmän. Annan 4/5 tähteä.
 |
| Petri Hiltunen: Riutta (2005). 4/5 tähteä. |
Tulevaisuuden arabi on ranskalaisen Riad Sattoufin vuonna 2014 ilmestynyt palkittu best seller ja menestysteos. Kirjasta on jo ilmestynyt kaksi jatko-osaa. Hän kertoo sarjakuvassa henkilökohtaisesta lapsuudestaan Gaddafin Libyassa, Al-Assadin Syyriassa ja Ranskassa. Sattoufin äiti on ranskalainen ja isä syntyjään muistaakseni libyalainen. Kirjan kuvitus on yksinkertaista, mutta sisältörikasta yksityiskohtineen ja ajan henkeä tarkasti kommentoivine anekdootteineen. Arabimaiden kulttuureja tuodaan esiin kaikkine negatiivisine puolineen, mutta mitään ei tuomita, vaan asioita tarkastellaan lapsen silmin. Tarina on kronologinen, ja kirjan jatko-osat jatkavat siitä mihin tämä jää. Vähitellen arabilasten joukosta erottuva pellavapäinen Sattouf kasvaa ja varttuu kirjan aikana. Kirja käsittelee paikallis- ja maailmanpolitiikkaa, sotia, islamia, naisten asemaa, köyhyyttä, kulttuurieroja, rasismia, väkivaltaa ja ihmisen psykologiaa. Tarina yllättää monessa kohtaa. Kaikki pysyy silti uskottavana. Historialliset faktat pitävät käsittääkseni paikkansa. Kulttuurien eriskummallisia puolia huomioidaan otteella, joka on samanaikaisesti sekä humoristinen että inhorealistinen. Tabuja särjetään. Pelissä on paljon tunnetta ja intohimoa, joka ei jätä lukija kylmäksi. Annan tälle täydet 5/5 tähteä.
 |
| Rias Sattouf: Tulevaisuuden arabi (2014). 5/5 tähteä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti