Lastenkirjallisuus
Gough, Julian: Karhu ja kaniini #1 Kaverin kamalat tavat & #2 Nakuttava naapuri
Kolmas osa on vielä minulla lukematta tästä uudehkosta lasten kuvakirjasarjasta. Olin kummankin kohdalla lähellä antaa 5/5, mutta päädyin lopulta maltilliseen 4/5 pisteytykseen. Tarinat ovat sekä yllättäviä, jännittäviä että opettavaisia. Nakuttavassa naapurissa oli oikein buddhalaista elämänviisauttakin. Kuvitukset ovat myös loistavia. Eläimet ovat uskottavalla tavalla persoonallisia. Soveltuu kaiken ikäisille. 4/5
Simukka, Salla: Sisarla - Seikkailu toisessa maailmassa (2016)
Kirjan alussa pidin sitä vielä aika pilipalina, mutta vähitellen siihen tuli mukaan uusia tasoja, jotka paransivat laatua huomattavasti. Liisan Seikkailut Ihmemaassa vuodelta 1865 on tietenkin tämänlaisten tarinoiden, joissa päädytään ihmeen kaupalla toiseen maailmaan, inspiraation lähteenä. Simukka kirjoittaa erittäin mielikuvituksellista tarinaa, jossa unenomaisuus kaikkine epäloogisuuksineen toimii. Omituisia hahmoja ja ympäristöjä piisaa. Vastakohtana Sisarlalle on täysin tavanomainen koulumaailma, jossa ihmeitä ei tapahdu. Sisarlan puolelle sukelletaan yhtäkkiä. Jännite toimii alusta loppuun. Kirja on romaani, ja soveltuu luettavaksi ehkä 3-luokkalaisista ylöspäin. 4/5
Parvela, Timo: (#2 Pate) Paten Jalkapallokirja (2015)
Yksi monen monista lapsille suunnatuista jalkapallokirjoista, joissa on huumoria ja huolettomuutta. Tämänkaltaisia olen lueskellut useita tänä keväänä. Tämä oli sieltä parhaasta päästä. Sisältää kuvituksia ja kuva-arvoituksia, joissa huumoria. Kirja sopii hyvin lukemista aloitteleville, joille täystekstiset kirjat ovat vielä liian korkea kynnys. Tässä kirjassa on sellaista huumoria, joka avautuu aikuisille eri tavalla kuin lapsille; kun esim. pultsari otetaan mukaan pelaamaan. 3/5
Delikouras, Aleksi: Nörtti 2 (2013)
Päätin yleissivistyksen vuoksi lukea yhden Nörtti-kirjan ja se oli ihan okei. Kirjassa tehtiin luokkaretki Kreikkaan, ja kaikenlaisia kömmähdyksiä sattui matkan varrella. Päähahmo DragonSlayer666 ihastuu, vihastuu ja mokailee jatkuvasti. Hänen persoonansa esiintyy kirjassa huomattavan lapsellisena. Toisaalta tämä tarjoaa lukijalle mahdollisuuden asettua hahmon yläpuolelle, myös ihan alakoululaiselle. Henkilöiden väliset suhteet ovat kuitenkin melko aidonoloisia, ottaen huomioon, että kyse on teini-ikäisistä. Ymmärrän nyt ehkä, miksi kirjat ovat olleet niin suosittuja viime vuosina. 2/5
Salmi, Ronja: Onks noloo? Leirikoulussa (2017)
Tavallisesta koululaiselämästä kertova kirja. Mikään juonessa ei oikeastaan yllättänyt. Kuvituksia oli niin paljon, että kirjaa voisi kutsua kirjan ja sarjakuvan välimuodoksi. Lopussa oli ystävyyttä ylistävä opetus. Kerronta on yksinkertaista ja helposti ymmärrettävää. Toisaalta jännitystä ei paljoa ollut. Sopii lukemista aloitteleville, ehkä 2-6-luokkalaisille. 2/5
Widmark, Martin: Lasse-Maijan Etsivätoimisto #18 Jalkapallon arvoitus (suom. 2018)
Ei kovin ihmeellinen tarina tosiaan, mutta sympaattisia hahmoja ja rentoa kuvitusta. Lapselle voi olla jännittävää arvuutella kadonneen pokaalin mysteerin loppuratkaisua. Sopii lukemista aloitteleville. 2/5
Ala-Harja, Riikka: Kahden maan Ebba (2017)
Pidin kirjassa henkilökohtaisesta näkökulmasta ja siitä miten paljon erilaisia tunnetiloja onnistuttiin kuvailemaan aidon oloisesti. Päähenkilön elämä on aika hektistä ja monipuolista, kun hänellä on jännä perhe ja hän matkustelee kahden maan välillä, kun vanhemmat ovat eronneet. Kirja oli katsaus erään hahmon elämään, eikä niinkään tarina, mutta toimiva katsaus. Herättää paljon ajattelemisen aihetta. Kieli on sopivan yksinkertaista, mutta silti monipuolista, ja sopii siis ehkä 2-luokasta ylöspäin luettavaksi. 4/5
Parvela, Timo ja Sortland, Björn: Kepler62 #1 Kutsu & #2 Lähtölaskenta
#1 Parvela, Timo:
Kirjassa oli samanaikaisesti sekä lämminhenkinen että jännittävä tunnelma, mikä oli hienoa. Mysteerisyyttä ja fantasiaa paljastettiin vain vähän kerrallaan. Eletään tulevaisuudessa, kun Hallitus hallitsee kaikkea ja luonto voi hyvin heikosti 10 miljardin ihmisen kulutuslastin alla. Kepler62 on sekä planeettajärjestelmä että uusi PS10:lle julkaistu peli. Janin ja Arin välinen sisaruussuhde tuntui aidolta ja huoltapitävältä, ja kun heidän äiti oli häipynyt johonkin, heidän välit olivat lähentyneet, kun he asuivat kahdestaan (8- ja 13-vuotiaat) ja viruivat "yhteisessä liemessä". Kirjassa oli myös mukavasti kuvituksia, ja se oli helppolukuinen. Kirjan maailmasta paljastettiin sopivissa määrin ja sopivalla rytmillä uutta tietoa. 4/5
#2 Sortland, Björn:
Taso romahti selvästi ykkösosasta. Tässä oli niin ennalta-arvattavaa kaikki. Ja jotenkin jännite puuttui lähes kokonaan. Nuortenkirjaksikin tässä oli minusta aliarvioitu kohderyhmää. Nämä alienit, jotka viruivat lasiputkissa Area51:llä oli erittäin tylsästi kirjoitettu. Kuvitus paikoin pilasi lukuelämystä. Tässä kirjassa myös ihmissuhdetaso oli selkeästi köyhempi kuin ykkösessä. Lieneekö kyse siitä, että norjalainen Björn Sortland ei kirjoita yhtä sujuvasti kuin pitkän linjan tekijä Timo Parvela? 2/5
Kepler62:set sopivat mielestäni luettavaksi 3-luokkalaisista ylöspäin kaikenikäisille.
Benjamin, Ali: Mitä sain tietää meduusoista (2017)
Se on siinä ja siinä onko tämä lasten- vai nuortenkirjallisuutta.
Minäkertojana on ala- ja yläkoulun taitteessa oleva Suzy, jonka entinen paras ystävä Franny on kuollut hämäräperäisesti hukkumalla mereen kaukomaan matkalla. Suzy aloittaa puhumattomuuden kauden. Koulumaailma hyörii taustalla, eikä kirjassa ehditä siihen pureutumaan kovin syvälle. Kirjan juoni kytkeytyy keskeisesti biologian lopputyöhön, jonka aiheeksi Suzy valitsee meduusat. Myös Frannyn kuolema on Suzyn epäilyjen mukaan kytköksissä meduusoihin. Minäkertojana Suzy on syvällinen, herkkä ja tarkkanäköinen havainnoija.
Kirjassa on hyvän draaman kaaren lisäksi ripoteltu sekaan tietopläjäyksiä meduusoista ja muistakin luonnonjutuista. Henkilöhahmojen väliset vuoropuhelut ovat monitasoisia ja älykkäitä. Juonenkulku oli kaikesta huolimatta jotenkin liian kapea-alainen, kuin juna, joka eteni yhtä ainoaa raidetta, ehkä välillä ottaen takaumia menneeseen. Loppu hieman nuupahti, mutta oli toisaalta realistinen. Ihan ok, simppeli, mutta kuitenkin fixu, jotta sopii luettavaksi nuorille (6-9 lk.). Puntaroin annanko 3 vai 4, mutta päädyin 3:n. 3/5
Riikkilä, Väinö: Pertsa ja Kilu (1952)
Klassikkoihin harvoin pettyy. Taidokkaasti kirja on onnistunut vangitsemaan 50-luvun työläiskotien tunnelman merenrantakaupungissa, Kotkassa, jossa merenkulku ja kaupankäynti ovat keskeisiä elinkeinoja. Kirjassa esiintyy pääosin poikahahmoja, ja lisäksi aikuisia esim. Pertsan ja Kilun vanhemmat, poliisi Paavola ja salakuljettajat Manki ja eräs toinen. Kirjan keskiössä onkin poikien välinen ystävyys ja toveruus, seikkailut, kokeileminen ja riskien ottaminen, lisäksi poikien suhde perheisiinsä. Murresanoja on viljelty sopivasti tekstiin, kuten: Röönlunti, provianttia, limonaatia, klareerata tai hoksoneerata. Tarina etenee mukavalla rytmillä eteenpäin, ja jännittäviä episodeja kytkeytyy Pertsan ja Kilun tekemisiin vähitellen. Jännitys nousee välillä pienistäkin tekijöistä, kuten siitä, käynnistyykö veneen moottori, saadaanko kahvit ajoissa keitettyä jne. Kertojanääni varsin taidokkaasti onnistuu kuvailemaan myös poikien sisäistä maailmaa ja ajattelua, vaikka tapahtumia ei kerrota heidän minä-näkökulmasta. Välillä hahmot vain lausuvat ääneen ajatuksiaan, vaikka olisivat yksin, mikä oli hauska tapa avata heidän ajatteluaan lukijalle. Poikien tietty rehellisyyden tavoittelu ja pikkurikollisuuden liiankin innokas välttely tuntuu jossain määrin epäuskottavalta, mutta lopussa he sentään antoivat pikkusormensa itsenäiselle ajattelulle, eivätkä ihan kaikesta sännänneet poliisi Paavolalle kielimään. 4/5
Evinsalo, Kari: Etsivä Vertti ja Kolholan kätkö (2018)
Ai että. Nyt tuli tehtyä kirjallinen löytö. Tämä on lasten dekkarisarjan joku viides tai kuudes osa. Teksti on rikasta ja elämänmakuista. Kirjassa olennaisinta ei ole salapoliisimeininki, joka sekin kyllä toimii, vaan se, miten laadukkaasti kaikki on kirjoitettu. Huomattavasti sujuvammin kuin monessa muussa lastenkirjassa ainakin. Teksti ei aliarvioi lukijaa. Kirjan maailma hahmoineen on elävä ja monipuolinen. Sanavarasto on laaja ja tapahtumat yllättäviä, ne kuvataan yksityiskohtaisesti mutta ymmärrettävästi. Juoni ei kuitenkaan ole mikään huippu, vaan aika perus. Sopii luettavaksi 3-luokkalaisista ylöspäin. 3/5
-
Minusta tuntuu, että olen lukenut paljon muutakin tänä keväänä, mutta tässä oli ne mitä muistin lukeneeni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti