Koulun ja kirjaston yhteistyötä toteuttamassa

Tässä työssä ehkä parasta on vierailla pienissä lähikouluissa "kirjastolähettiläänä" (ehkä hieman mahtipontinen termi :D). Nämä reissut ovat aina mukavia. Koulun ja kirjaston yhteistyöohjelman mukaisesti kierrän Halikon alueen kyläkouluissa kertomassa kirjastosta ja vinkkaamassa kirjoja, innostaen lapsia samalla lukemisen pariin. Pienimpiä tulee kannustaa lukemaan oppimisessa, kutakin sitä omaa vauhtiaan; mutta monen motivaatio oppia lukemaan varmasti kasvaa, kun he kuulevat mitkä huikeat mahdollisuudet kirjastokortilla avautuvat kirjojen maailmoihin. Osaamisen erot ovat tässä vaiheessa lukuvuotta vielä suuret. Toiset ykkösistä ovat jo ennen koulun alkua oppineet sujuvasti lukemaan (voivat lukea esim. Harry Pottereita), toisille taas monet kirjaimistakin ovat vielä vieraita. Heille käyvät tässä vaiheessa lähinnä kuvakirjat, ja ta-vu-te-tut kirjat lukemisen opettelua varten.

Meri-Halikossa

Tänään sain syysurakan valmiiksi ja ympyrän sulkeutumaan, kun kävin viimeisessäkin Halikon lähikoulussa, Meri-Halikon koulussa. Muita lähikouluja ovat Märynummen, Vaskion, Mustamäen ja Hajalan koulut. Armfeltin koulu taas on lähes 900 oppilaan koulu Halikon keskutassa. Nyt on tullut kierrettyä niin pienet kyläkoulut kuin oppilasmäärältään valtaisan Armfeltin koulun alaluokat, ja kenttä on siis tullut tutuksi. Ykköset on saatettu kirjaston asiakkaiksi kirjastokorttien myötä, ja tutustuttamalla heidät kirjaston ideaan. Useimmilla on jo lainaus- ja palautuskokemuksiakin, jollei Halikon kirjastosta, niin ainakin Halikon kirjastoautosta. Kouluyhteistyö alaluokkien osalta toki jatkuu pitkin lukuvuotta, mutta nyt on suurin pullonkaula ohitettu, ja voin huokaista helpotuksesta. Seuraavaksi sitten vuorossa 7-luokkien opastukset. Kirjaston kouluyhteistyön työmaa on todella suuri ja tärkeä.

Kesällä ja syksyllä olen lukenut paljon lasten- ja nuortenkirjallisuutta laidasta laitaan. On tullut luettua Supermarsua (tykkäsin!), Puluboita (en tykännyt, mutta Veera Salmen toinen kirja Saari oli hieno nuorten seikkailuromaani), Ellaa ja kavereita, Geoetsiviä, Karhua ja kaniinia, Roald Dahlia, Lagercrantzin Dunne-kirjoja, Babette Colen kuvakirjoja, Kepler62-sarjaa eteenpäin (nyt osassa 6!), Lasse-Maijan etsiväkerhoja, yhden Neropatin Päiväkirjankin (yleissivistyksen vuoksi), Rick Riordanin kirjoja (Magnus Chase ja Percy Jackson), Erin Hunterin Etsivät-sarjaa, Terry Pratchettin Onttu-trilogiaa ja Tuutikki Tolosen Mörkövahtia (se oli loistava!). Lasten- ja nuortenkirjallisuus on monessa mielessä jopa parempaa kuin aikuisten kirjallisuus, koska siitä puuttuu turha pätemisen tarve. Hyvät tarinat toimivat kaiken ikäisille, kuten on esim. Roald Dahlin kohdalla.

Lukemisen edistämisen tärkeydestä voisin kirjoittaa myöhemmin toisen bloggauksen. Siinä aihe, josta saattaisin keksiä jotain uuttakin sanottavaa.

Syysterveisin
Aarne