Alice Munro: Kerjäläistyttö (1977)

Tämä oli ensimmäinen kanadalaisen nobel-voittajan kirja, jonka olen lukenut. Kanadalainen alkuperäisteos oli nimeltään Who Do You Think You Are?, joka ulkomaille kääntyi muotoon The Beggar Maid: Stories of Flo and Rose. Wikipediassa teosta kuvaillaan novellikokoelman ja romaanin sekoitukseksi. En tiedä miten paljon kirjan rakenne on kokenut muutoksia alkuperäisestä, mutta selkeä romaani tämä minusta oli.

Kanadalaisen alkuperäisteoksen kansi

Alice Munro kirjoittaa kanadalaisen (vaiko amerikkalaisen?) Hanrattyn pikkukylän miljöössä elävästä perheestä. Kirja rönsyilee sivujuonia ja välähdyksiä sinne tänne, mutta kokonaistunnelma pysyy kauniisti koossa. Kirjan pääroolissa on Rose, joka kirjan alussa on pieni koulua käyvä lapsi, joka joutuu isänsä hyväksikäyttämäksi. Hänen elämänsä kaari on tarkimmassa syynissä läpi kirjan. Ohessa kulkevat muutamat muut henkilöt, Rosen läheiset.

Kirjan ensimmäinen huomaamani ansio on Munron kyky tuoda tarkasti esiin ihmisen ulkokuoren takana piileviä todellisia tunteita, jotka ovat usein paljon monimutkaisempia ja jopa päinvastaisia, mitä päälle päin näkyy. Ja hän tekee sen niin taitavasti, että lukijana koin ahaa-elämyksiä, ja pidin itsestäänselvänä, että tottakai lapsi ajattelee noin monimutkaisesti pahoinpitelynsä jälkeen... (Lapsi on jo päättänyt vaieta koko loppuiäkseen ja kenties karata; lapsi on luonut uuden laajan tulevaisuudensuunnitelman hetkessä, kriisitilanteen paineessa.)

Munro ite.

Kirjan toinen ansio on sen jännittävyys. Tylsältä vaikuttava kristillinen, kaikin puolin perinteinen pikkukyläkään ei jätä lukijaa kylmäksi Munron ohjaksissa. Rosen ihmissuhdekuviot ovat erityisen jännittäviä. Kirjassa käsitellään avioliittoa ja pettämistä tarkkasilmäisesti, kiinnostavista näkökulmista.

Kirja sijoittuu 2. maailmansodan jälkeiseen aikaan ja sitä seuraaviin vuosikymmeniin, mutta tarkasti tämä ei käy selväksi. Amerikka vaiko Kanada, en edelleenkään ole varma...

(SPOILER ALERT:)

Rose pärjää koulussa ja saa stipendin. Pääsee yliopistoon. Menee naimisiin, saa lapsia. Avioliitto käy monimutkaiseksi. Rosesta tulee näyttelijä pieniin elokuviin ja mainoksiin. Hän näyttelee myös elokuvassa, jossa kaikilla naisilla on toinen tissi paljaana, ja joutuu häpeilemään sitä palattuaan myöhemmissä elämänvaiheissaan kotikylille.

Kirjaa sitoo yhteen sen tunnelma, ja sopivin väliajoin tapahtuvat yllättävät purskahdukset. En ole ihan varma lopusta, mitä siinä lopulta tapahtuu. Kirja jättää kysymyksiä ilmaan.

4/5